Minua ei pitäisi päästää minkään sortin joulumessuille.Tänään naisten sellaisissa Wanhassa Satamassa heti kymmenen jälkeen miehen kanssa.Muut ihmiset pakkautuivat vasta hiukan myöhemmin.Kyllä siellä kelpaa kaiken kaikkiaan pasteerailla ja kyllä käsityö aina tehdasvalmisteiset voittaa.On vanttua ja sukkaa,hattua,liiviä ja shaalia,kaitaliinaa ja poppanaa,tonttua ja pukkia,keramiikkaa.On syötävää moneen makuun,jouluista ja ennen joulua.Ostin kumpiakin.Osa säilyy sinällään jääkaapissa ja osan kakuista pakastin.Heti syötäviä jo maisteltiin.Jotkut kauppiaat tuttuja Tuomaan markkinoilta ja Vanhan Ylioppilastalon myyjäisistä.Jutusteltiin.Olimme taas kuin isonpuoleinen kuormajuhta ostoksinemme,mutta niin oli moni muukin.Pyrytti mennen tullen ja sain tehdä olan takaa töitä saadakseni pyörätuolin liikkumaan edes invataksiin asti.Sataa tupruttaa parastaikaakin.
Weisteeltä soitettiin.Kranssini on menneen joulun valoja.Ei varalamppuja.Valittelivat.Nappaan vanhat lamput kranssista pois ja alan pitää sitä ovikoristeena.Bisnes on nykyään semmoista,että varaosat ovat historiaa.Pitää ostaa aina uusi koko asia.No,olen toki varannut uuden ledvaloisen koristeen olohuoneen ikkunaan,jonka haen,kunhan pääsen kaupungille.Ja se on joskus ensi viikolla miehen kanssa.Tuuraaja tulee vasta puolen kuun tietämissä.Partsilla palaa jo joulupuu.Onkin soman näköinen pimeässä.Niin että kyllä tässä tämmöisellä ei-jouluisellakin ihmisellä jonkun sortin joulua laitetaan.
Taas on vedetty Helsingissä ratikkapiuhat alas nostolavan unohduttua liian korkealle alta ajaneessa autossa.Jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä.Onko näillä kuljettajilla mitään korvien välissä muuta kuin laajaa tyhjyyttä? Ajellaan kepeästi nostolava korkeuksissa välittämättä rahtuistakaan,että tässä kaupungissa on sähköjohto poikineen ratikkakiskojen yläpuolella.Mistä tuppukylästä nämä kuljettajat oikein ovat? Eihän tässä muuta harmia ole kuin että ratikat seisoo tuntitolkulla jonkun,sanonko?,idiootin takia.
Suomen Kuvalehdessä ei sanaakaan Helsingin valtuuskunnan mahdollisesta kännimatkasta Romaniaan.Mutta muuten taitaa SK olla lirissä,kun Supo kanteli Julkisen sanan neuvostolle lehden kirjoituksen johdosta,jossa jo kannessa viime viikolla oli teksti:"Mätä Supo,tsaarinaikainen valvontavirasto kyttää ja kiusaa omia poliisejaan". Kirjoituksen kohde ei oikein tykännyt.
Kirjailija Mikko Rimminen on tämän vuoden Finlandia-palkittu.Onneksi olkoon.Miehen kirjoja en ole lukenut,mutta siitä pidin,kun hänen palkinnon saaneessa Nenäpäivässä on toive,että "tuntemattomista ihmisistä voisi piitata". Tähän voi sisältyä välittäminen myös vaikka naapureista,yksinäisistä ihmisistä ja unohdetuista sukulaisista.Eikä tämä maksa edes mitään! Tulen aina sanomattoman murheelliseksi luettuani jälleen kerran lehdestä,että joku yksinäinen on maannut muumioituneena vuoteessaan yli puoli vuotta kenenkään kaipaamatta,kenenkään kyselemättä.Hän olisi ehkä tarvinnut jonkun pitämään kädestä,huolehtimaan.Ja aivan varmasti apua ennen kuolemaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti