19. joulukuuta 2010

SUNNUNTAIAAMUNA

Neljäs adventtisunnuntai tänään.Varhain heräsin.Sytytin parvekkeen joulupuun ja ikkunassa olevan "jouluikkunan".Näkevät ne,jotka hiippailevat tähän aikaan vaikka yöjalasta kotiin.Mies nukkuu ja saakin toistaiseksi.Herätän aikanaan aamiaiselle.

Perjantaina suivaannuin.Tulimme kaupungilta invataksilla,emmekä päässeet kotikujaa pitkin,kun siihen oli parkkeerattu kaksi autoa.Pelastustielle! Kuljettaja jätti siihen ja jouduin kamppailemaan ostosten ja pyörätuolin kanssa.Soitin tietysti toisen auton ikkunassa olevaan numeroon.Vastattiin,että "me ollaan huoltotöissä".Olin äkäisesti sitä mieltä,että se ei edellytä olemaan piittaamaton ja ajattelematon,eikä myöskään oikeuta parkkeeraamaan pelastustielle tukkeeksi.Suljin puhelimen.Tämän jälkeen sai kuulla asiasta toisen auton kyljessä ilmoitettu firma.Siellä luvattiin ottaa selvää,kuka autoa kuljettaa kuin myös seuraavassa palaverissa asiaa käsitellään.Uskoiskohan tuota?

Tuli jälleen mieleen mitenkä me ihmiset ajattelemme vain omaa nahkaamme ja miten meille itsellemme on parasta ja helpointa.Viis muista.Mitä jos tässä tilanteessa olisi tarvittu paloautoa? Ambulanssia? Tai roskat olisi jätehuoneista haettava? Mikään tai kukaan ei olisi päässyt tehtäväänsä suorittamaan näiden kuljettajien tyhmyyden takia.Jos tilanne äityisi vakavaksi,olisi näiden kahden auton kuljettajilla kontollaan todella suuria ikävyyksiä.

Hepiltä tuli Alanyasta kortti.On kuulemma satanut ja paistanut,mutta lämmintä piisaa.Viimetalven suomalaiset ovat kaikki jälleen siellä,jotta seuran puutetta ei ole.Ja maaliskuuhun vielä ihanan pitkä aika,jolloin Hepi on taas Suomessa.Toivottavasti jo silloin näyttäisi keväältä.Mutta lunta nytkin satelee,kuten luvattiin.Alkuviikolla meidän on säästä huolimatta taas änkeydyttävä kaupungille,sillä olemme yhä kinkkua paitsi.Ehkä ensi vuonna laistan senkin paistamisen.Toisaalta tuntuu hiukan haikealta kun meitä on enää kaksi joulupöydän antimia nauttimassa,mutta taas toisaalta helpottavalta.Vuosikymmenet ähelsin,tosin sangen mielelläni,kaiken mahdollisen makkaroista karamelleihin.Oli vanhemmat ja muuta sukua aterioimassa.Kaikki nyt poissa.Olemme kuin erään runon kaksi vanhaa varista aidalla.

Illalla Indiana Jones televisossa,nyt kristallikallion valtakunnassa.Pitää katsoa pysyykö yhä lierihattu Indyn päässä kuin liimattuna.Ehkä onkin liimattu. Foylen sota alkaa päivällä uusin jaksoin.Siinäpä miellyttävä herrasmies,kiperien asioitten taitava ratkoja,itse rauhallisuus.Mutta mitä ohjelmaa en ymmärrä,niin on tämä Tuuri Pohjanmaalla.Yhtä isonpuoleista puotia veivataan edestä ja takaa kaikkine lieveilmiöineen ja rahareikineen.Itse kauppias pasteerailee ympäriinsä kuunnellen rahojen kilinää kassalippaisiin.Ja tätä Suomen kansa katselee! Valtava mainoshan koko homma liikkeelle on ja se lienee vissi tarkoituskin.Katselin yhden kerran,jotta tiedän mistä puhun.Riitti minulle.

Tuomaan markkinoille Espan puistoon en sitten yhtäkaikki päässytkään.Ei liioin tieni ole vienyt Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisiin,jos tänä vuonna onkaan.Rajallista liikkumista pyörätuolin kanssa ja Ylioppilastaloon vie mahtavat portaat.Robert Stigellin Väinämöinen ja Ilmarinen seuraa kipuamista.Talon julkisivusta voi lukea latinankielisen lauseen "Spei suae patria dedit" (Isänmaa lahjoitti toivoilleen).Talo valmistui Axel Dahlströmin piirustusten mukaan 1870 kansalaiskeräyksen rahoituksella kuin myös lainoilla.Kalevalan hahmot pantiin paikoilleen seitsemäntoista vuotta myöhemmin.Harva näitä yksityiskohtia näkee,joita Helsingissä on paljon talojen seinissä tai pieninä huomaamattomina patsaina julkisivuissa.Kannattaisi huomata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti