Ällistytin itseni eilen illalla huomaamalla,että minulla ei ole huumorintajua.Asia tuli yllättäen selväksi ja esille katsellessani Teeman ohjelmaa Naurun tasavalta,jossa ilakoitiin mm. viinanjuonnilla ja ruumiin toiminnoilla.Aloin protestoida sitä vastaan että minäkö tosikko.Enkö osaa nauraa? Tosin samaisessa ohjelmassa kerrottiin,että hieno nainen ei naura,hän hymyilee.Minä en edes hymyillyt.Onko minussa siis jotain pahasti vinksallaan? Aloin asiaa miettiä heti ohjelman jälkeen.
Naurun tasavallassa oli esillä erilaisia asioita,jotka panevat suomalaiset hillittömästi nauramaan.Suomalaisia naurattaa esimerkiksi piereskely.Kun ihmiseltä pääsee paukku,on se lysti juttu.Vaikka ulos päässeistä kaasuista silmät alkavat kirvellä ja hajuaisti joutuu koville,naurattaa yhä.Mikä siinä sitten naurattaa? Meillä kotona,tarkoitan lapsuuden kotiani,ei ymmärretty tämän kaltaisen hauskuuden päälle.Eikä sitä aikuiskodissani ymmärtäneet edes koirakultamme,joilta pääsi pieru.Ne katselivat häpeillen ympärilleen ja varsinkin vanhempaa spanieliamme nolotti suuresti.Sitäkään ei naurattanut,kuten ei meitäkään.Jos ihminen aivastaa tai yskii,naurattaako se? Ei.Ne ovat yläpään ääniä,vakavasti otettavia.Alapää on hauska paikka,sekä etu-että takapuoli.Minulle ei siis siltä istumalta selvinnyt,miksi piereskely on naurun paikka.Pilakaupoissa on pierutyynyillä kova menekki.Tyyny tuolille ja hauskaa on tiedossa.Naurattaako sitä henkilöä,joka on pilan kohteeksi joutunut? Kysyy mahdollinen tosikko.
Toinen naurun kirvoittaja on humalainen mies.Ihmettelen,mikä tässäkin on niin hauskaa,kun estonsa menettänyt ihminen toikkaroi pitkin ja poikin arvokkuutensa menettäneenä puhuen aivan älyttömiä.Eikö tämä aihe olisi jo kaluttu loppuun vuosien saatossa? No ei.Kautta aikain on yleisö herennyt hilpeään nauruun,kun lavalle astelee humalaista esittävä näyttelijä.Vanhat kansannäytelmät eivät ole mistään kotoisin,ellei niissä ole yksi tai kaksi viinahoipertelevaa.Tämän tiesi jo Aleksis Kivikin kirjoittaessaan Nummisuutareitaan.Mikko Vilkastus oli juottanut Eskolle viinaa kotimatkalla häistä,joissa Esko ei ollut sulhasena.Vaikka piti.Esko ryyppäsi ensimmäisen kerran elämässään "Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön,ja kohoon korkeuksiin ylös". No,näin ajattelee nykykänninenkin. Eskon humalapäissä kirmaaminen pitkin männikköä on kuitenkin aika viatonta,vaikka riidanpoikasta syntyikin siitä kumpi on parempi suutari vai kraatari. Riitaa haastaa tänäkin päivänä humalainen mies. Naurattaako yhä?
Kolmas rajun naurun aiheuttaja on kermakakun heittäminen jonkun naamalle.Tämäkään ei ole minua koskaan jostain syystä naurattanut.Olenko siis todellakin huumorintajuton? Oliver Hardy-parka sai elokuvauransa aikana usein kakun päin pärstää.Se nauratti silloin.Onko jo aikansa elänyt naurukikka? Saattaa se saada naurunpyrskähdyn aikaan nykyisinkin,olen varma.Naurun aiheet ovat pysyneet samoina,vaikka maailma muuttunut.Ehkä ihminen kaipaa näitä ehkä harmittomia hauskuuksia arkensa kevennykseksi.
Mitä tulee minun huumorintajuuni tai sen puutteeseen,niin jälkimmäistä en suoralta kädeltä allekirjoita.Hymyilen hyvälle vitsille,vaikka se olisi alapääjuttu,kunhan se ei ole rautalangasta väännetty,vaan antaa oivaltamisen viehättävyyden.Vitsin pitää olla älykäs ja hienovarainen,vaikka aiheeltaan olisi rajukin.Hyväksyn vammaisvitsit,kunhan nekin pysyvät hyvän maun rajoissa.Lasten suusta ulos tulleet vakavat "viisaudet" pitävät niin ikään pintansa naurualueellani.Samoin nautin hymyillen tahattomasta komiikasta,jota näkee melkein päivittäin joko itsellä tai muilla.Tämän lajin komiikkaa on suomalaisissa vanhoissa elokuvissa viljalti.Ylevä ja liiallinen paatos saa minut niinikään herkästi hymyilemään.
Näin ajatellen ehkä en sittenkään ole vallan vailla huumorintajua,vaikka pitäydynkin nauramasta pieruille,humalatilalle ja kermakakuille naamalla.Piereminen saattaa johtua sairaudesta.Humalassa ihminen kadottaa sen hetkisen järkensä ja kermakakku kasvoilla pilaa vaatteet.Mitä hauskaa näissä on? Olkoot nauruanalyytikot mitä mieltä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti