STADIN TARINAA

Historian luento
"Joo,Stadin perusti 1550 ruotsalainen kunkku Kustaa Vaasa.Siin oli sellanen juitsu,et Stadin olis tarttenu ruveta skabaan Tallinnan kans kauppamestana,vaik se juttu menikin aluks snadisti poskelleen.Ekaks funtsattiin,et Stadi olis bygattu Sandiksen saarelle,mut sit se kuiteski duunattiin tohon Vantskun suulle,missä ny on Vanhakaupunki.Kunkku käski sellasten mestojen ku Ulvilan,Rauman,Tammisaaren ja Porvoon porvareiden siftaa Stadiin... Hei,mitä te möykkäätte?... Demarit ja kommarit tuli vasta myöhemmin,nuijat... Sit hiffattiin,et Stadi on bygattu väärään mestaan ja se sinksattiin tonne Krunikan hörneille.Sit ku slobot valloitti Härmän sveeguilta,Stadista tuli pääkaupunki,mikä vieläkin ottaa boltsiin turkulaisii varsinki ku niiden oma mesta eldas sit melko pian.Sellanen karju ku C.L.Engel funtsas Stadiin upeen keskustan ja sit tästä pikkuhiljaa tuli tällanen snadi metropoli... Nyt te tsennaatteki Stadin historian."

En ota iloa enkä kunniaa edellisen kappaleen kirjoittamisesta,vaan se kuuluu kirjailija,pakinoitsija,satunnainen matkailija Juhani Mäkelälle.Juttu on hänen vuonna 1997 kirjoittamasta kirjastaan Stadin snadi slangi.Mäkelä 72v vietti eläkevuotensa Ranskan Rivieralla,jossa kuolikin elokuussa 2010.Hänet muistetaan myös Yleisradion ajankohtaisohjelmien toimittajana,mutta minä muistan hänet parhaiten television Satunnaisena matkailijana.

Pihalla puut,ja muuallakin kai,ovat varistaneet lumet oksiltaan.Talvinen rauhaisa postikorttimaisema vaihtunut tuuliseksi pakkaspäiväksi.Eilen sain tuta viimevuotiseen malliin mitä on lykkiä pyörätuolia auraamattomilla kaduilla.Kiukku kaupunkia kohtaan nosti päätään,eikä sitä lieventänyt huomattavasti edes ihmisten odottamaton avunanto kamppaillessani lumiröykkiöitten kanssa.Pahimmista valleista,autojen sohjoonnuttamista kasoista pääsin omallakin sisulla ja voimalla.Eräs apua tarjoaja minua liikutti.Hän nilkutti vastaan kainalosauvojen varassa ja pysähtyi kohdallamme.Keskustelu virisi oitis kaupungin outoon asennoitumiseen Helsingin talveen ja jokavuotiseen lumentuloon.Mies ihmetteli,miten yleensä onnistun pyörätuolin kanssa sanoen samalla että hänestä tuskin on auttajaksi.Ojensi toisen kätensä ikään kuin tuolia työntääkseen.Hän joutui vain kuitenkin toivottamaan minulle onnea ponnisteluissani jatkaen sauvojensa kanssa matkaa lumikasojen keskellä.

Ihmettelen yhä kaupungin toimia.Eihän tämmöinen luminen talvi ensimmäistä kertaa Helsinkiä kohtaa.Missä ovat miehet ja aurat,lapiot? Huoltomiehiä ei näy liioin tekemässä edes minkäänlaista reittiä suojateitten,pihateitten ja porttikonkien kohdalla.Jos aura on mennyt,katua reunustavat jättimäiset vallit saavat siihen jäädä.Miten näitä ylitetään lastenvaunuilla tai pyörätuoleilla? Miten pääsee huonojalkainen kadun yli? Missä hiivatissa ovat ne ihmiset,joiden pitäisi hoitaa näitä asioita? En ole pitkiin aikoihin nähnyt meidän kulmilla yhtäkään äijää tekemässä mitään.Kyllä kesäaikaan liikutaan harjan ja kihvelin kanssa putsaamassa olemattomia roskia,mutta nyt kun pitäisi kipata edes suuremmat lumikasat pois kujan päästä,että edes kulku kadulle olisi varmaa,ei kavereita näy,ei kuulu.Roskat olivat hakematta jätehuoneesta päivätolkulla,kun autot eivät päässeet pihatielle.Ymmärrän hyvin,että ei heti lumisateen jälkeen päästä joka paikkaan,mutta tätähän on jatkunut jo vaikka kuinka kauan ja tilanne yhä sama.Kotikatu niin kaponen jo,että siitä tuskin mikään isompi auto edes pääsee.Keskellä katua on pyörien jättämät vaot,joita pitkin keikutellaan,ellei auto jää mahastaan kiinni.Kaupungin säästötoimet ovat suoraan sanottuna... sanonko mistä.

Ilmoitin miehelle eilen,että ulos mennään vasta,kun kulku on esteetöntä.Invataksilla liikutaan siihen asti ja seuraava meno meillä on ensi viikolla.Ja se on auton kuljettajan ongelma,miten pääsee meitä hakemaan,ellei lumitilanne ole muuttunut.Saatan jonain päivänä ottaa puhutteluun jonkun silmää tekevän.Ei olisi ensimmäinen kerta.