Nukuin aamulla pommiin. "Nukkua pommiin",mistä sanonta? No,tietysti ruotsista,sillä "bom" tarkoittaa harhalaukausta,ohiheittoa tai muuta epäonnistumista.Tämän aamuinen liian myöhään nukkumiseni oli siis epäonnistumista heräämisessä säälliseen aikaan. Olen joskus myös ihmetellyt tätä ajaa pommilla-ilmaisua,mutta nythän sekin selvisi,kun avasin Kaisa Häkkisen 1633-sivuisen etymologisen sanakirjan ja viisastuin. Ruotsin slangissa on "åka på bommen".Siitähän tämä suomalainen pommilla ajaminen maksullisissa kulkuneuvoissa.Myönnän tähän syyllistymiseni minäkin lapsena,kun kaipasimme ratikka-ajelussa tavallista enemmän jännitystä rahastajan hämäämisessä.Nykyisinkin samaa harrastetaan ja vielä suuremmissa määrin.Pommilla ajavien matkojen summa on vuosittain melkoinen. Tämän joudumme me maksavat matkustajat korvaamaan liikennelaitoksille omissa matkamaksuissamme.
Viimeisellä käynnillään meillä tuuraaja jätti luettavakseni joulukuun Eevan.Nykyisin kampaajalla tartun ylen harvoin aikakauslehtiin,joten nyt luin ahneesti Eeva-lehden kannesta kanteen.Tuuraajan tahaton temppu teki tehtävänsä.Soitin A-lehtiin ja tilasin itselleni Eevan.Tuttu lehti toki vuosikymmentenkin takaa.Itsekukin meistä lukijoista on aikoinaan tutustunut Leelian lepotuoliin,jota piti Kaisa Salonen 1950-1970-luvuilla kuunnellen ja vastaten,kysyjien oloa helpottaen.A-lehdet perustettiin vuonna 1933 Aune ja Yrjö Lyytikäisen toimesta.Onko Eeva jo noilta ajoilta,sitä en tiedä,kun en tullut tilaukseni vastaanottajalta kysyneeksi.Olisiko tiennyt? Joskus törmään tietämättömyyteen työntekijän työpaikan historian tuntemuksessa.Yhtäkaikki minulle alkaa nyt tulla Eeva ja saan tuotapikaa tammikuun numeron.
Joulukuun lehdessä oli muuten juttu Shirley Templestä ja siitä,mitä rouva politiikolle ja suurlähettiläälle nykyisin kuuluu,tosin jo eläkeläiselle.Suhteellisen hyvää tälle 82-vuotiaalle entiselle maailmankuululle lapsitähdelle,joka viihdytti 55:llä elokuvallaan antaen vinkkejä pikkutyttöjen pukeutumiseen ja kiharamalleihin.Minullakin lehahteli korkkiruuvikiharat ajan hengen mukaisesti. Yhä uusien lapsisukupolvien synnyttyä moni pikkutyttö saa tutustua Shirley Temple-oheismateriaaliin tavalla tai toisella.Jaksan vieläkin ihailla katsellessani hänen vanhoja elokuviaan,miten taitavasti pienen tytön steppaaminen parketilla sujuu.Vieläköhän jalat taipuvat?
Seuraavaksi ihmisten huiputtamiseen.Pari viikkoa sitten oli tv:ssä Avara luonto-ohjelma Ural-vuoriston pedoista.No ei ollut! Tämä "Ural-vuoristo" olikin yllätys,yllätys Suomessa kuvattua materiaalia.Mukana kuvauksissa ollut Suomen Luonnonkuvaajat ry:n puheenjohtaja Esa Mälkönen myöntää syyllisyyden.Kertoo tavan olevan yleisen jo vuosikymmenten takaa,jos asianomainen paikka,kuten nyt Ural-vuoriston vaikeakulkuinen maasto, on kuvaamiseen liian hankalaa.Sen sijaan meidän metsät ovat helppokulkuisia ja sudet ja karhut melkein itsestään hollilla.Kuvausjärjestelyissä ollut Kari Kemppainen myöntää myös "huiputuksen". Sitä lähdetään milloin minnekin petojen sekaan "tietymättömien teitten" taakse ja ehkä ajetaan kuvausautoilla lähimpään eläinpuistoon. Fy fan!,kuten ruotsalaiset sanovat. Mihin sitä enää voi uskoa? Hyi hitto!,sanoo suomalainen.
Alkoi sataa lunta ja meidän piti ehtiä lähikauppaan sitä ennen.Näin kostautuu pommiin nukkuminen.No,huomenna on uusi päivä,vuoden viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti