JOULUN LOPPU

Lumiaurat pärryttelivät yöllä.Hyvä niin,että töihin menijöiden ei tarvitse vyötäisiään myöten lumessa rämpiä.Meidän pihaakin käytiin puhdistamassa.Ehkä joku päivän aikana kippaa lumet pois rappujenkin edestä kuin myös raivaa tien asukkaille roskikseen.

On tämä kuitenkin pientä,kun vertaa Tapaninpäivän tsunamiin Thaimaassa ja siellä päin.Discovery Channel suolsi näkymiä ihan mälläykseen asti vuosia sitten tapahtuneesta hyökyaallosta.Ihmisiä seisoi vedessä katsellen aallon tuloa tajuamatta,mikä se on mahdiltaan saavutettuaan rannan.Oli viimeinen katseleminen.No,aina tuo yhtä hurjalta näyttää ja hyvähän se on meitä kaiken katoavaisuudesta muistuttaa.Panee myös seuraavalla kerralla vauhtia töppösiin töllistelemisen sijasta, jos meri alkaa näyttää oudolta.

Mietin vaan,että voisiko meillä moista tapahtua Suomenlahdessa. Veden on ensin kuitenkin pakkaannuttava Tanskan salmien läpi päästäkseen Itämerta hätyyttelemään.No,parempi olla maalaamatta piruja seinille ja luottaa siihen,että hyvin pyyhkii pohjoisella pallonpuoliskolla,kun ei ole suurempia maanjäristyksiä tai tulivuoren purkauksia.Niin että kestetään me vaan nämä lumimyräkät hymyssä suin ja vahvalla kokemuksella.Aiotaanhan meillä alkaa kaupata maailmalle osaamista lentokenttien katkeamattomasta toiminnasta myös pakkasten ja pyryjen aikaan.Hyvä Suomi!

Eilen paistoin kinkkulaatikon,panin palan kinkusta pakkaseen ja pienemmän säästin voileipien päälle.Oikeastaan hyvin pääsimme tämänvuotisesta eroon,kun ei olisi ollutkaan minkäänlaista intressiä syödä viikkotolkulla joulun rääppejä.Minusta joulu on aina ohi,kun ollaan vuoden viimeisellä viikolla.Muutaman päivän päästä taas paukkuu niin vimmatusti,kun vuotta 2011 vastaan otetaan.Silmäklinikalla on vilskettä,kun ilman suojalaseja amatöörit läträä ilotulitteilla.Vai olisiko jo opittu? Tuskin,kun kyse on suomalaisista.Eihän mulle mitään satu,se sattuu vaan toisille,kyllä mä osaan tän.

Piukat paikat tuli eilen ja Poirot samaan aikaan! Taas sain tuta,mitenkä elämä menee sekaisin,kun vääntää kanavalta toiselle yrittäen seurata molempia.Ei tule mitään.Annoin kyllä suuremman kiinnostukseni Piukoille paikoille,kun se on kuitenkin kyldyyriä noussen vuosi vuodelta enemmän arvoon arvaamattomaan.Jaksaa hymyilyttää moneenkin kertaan nähtynä.Silloin juuri näkee nyansseja,joita ei ole ennen huomannut.Tykkään muuten Marilyn Monroesta.On kuolemansa jälkeen arvostettu näyttelijä,vaikka pidettiinkin elinaikanaan pelkkänä blondina siihen kuuluvin adjektiivein. Toivottavasti Piukat paikat säilyy vastakin tv-ohjelmistossa.

Vuoden viimeinen SK ottaa kantaa ihmisen yksinäisyyteen,joka saattaa näin joulun aikaan vielä korostua.Kirkkohan pauhaa perheen yhteen kuuluvaisuutta ollen kovasti perhekeskeinen toiminnoissaan,vaikka Suomessa on yksineläjiä paljon,joista ei suinkaan kaikki tunne olevansa yksinäisiä.Iso osa on.SK kertoo kirkon kyllä muuttuneen asenteissaan,kun vielä 1900-luvun alussa professori Antti.J. Pietilä Yhteiskunnallinen siveysoppi-teoksessa mainitsee: "avioliittoa pidettiin velvollisuutena ja yksinelämistä tämän velvollisuuden itsekkäänä välttelemisenä". Nyt on aika toinen,onneksi,ja piispatkin tasavertaistavat yksinelävät perheiden kanssa.Mutta hidas,ylen hidas,on itse kirkko suhtautumisissaan muutoksiin.Tämä putkahtaa esille silloin tällöin milloin minkin asian yhteydessä,kuten toteen näytetty on.

SK jatkaa kirjoituksessa "piispojen myönteisestä kannanotosta huolimatta yksineläviä kohtaan,heidän asemansa kirkon toiminnassa on yhä ongelmallinen". Kirkon perheen sunnuntait,perhemessut,vauvamessut palvelevat perheellisiä. Miten on yksinelävän laita? Voiko osallistua tuntematta erilaisuutta? Hävettääkö? "Häpeä korostuu suurina juhlapyhinä,jolloin perheidylli vyöryy viestimistä ja perheenjäsenet kokoontuvat yhteen",jatkaa SK. Olen joskus tätä itsekin miettinyt,miltä tämä tuntuu niistä henkilöistä,joilla ei esimerkiksi enää ole perhettä,sukua ympärillään,ystävät poistuneet,on vain yksinoloa.Ei ihme,että pyhät,jopa viikonloput,pelottavat.Mitä me tavalliset ihmiset voisimme tehdä yksinelävän ystävämme puolesta? SK:n kirjoituksen oli laatinut Espoon piispa Mikko Heikka.Ja hän puhuu asiaa.