MINÄ

Tilhiparven näin puussa aiemmin tässä kuussa.Olen nähnyt ennenkin,mutta nyt tuli mieleen Toivo Lyyn runo (no,piti tarkistaa kirjasta):

Tilhet

Hili-hili tili-tili!
tili-tili! hili-hili!

Mistä jäähile-hilinä,
mistä tiukujen tilinä?

Se on tilhien tilinä,
tulihelttojen helinä
siinnossa sinisen ilman.

Hili-hili! tili-tili!
tili-tili! hili-hili!



Että tähän tapaan tänään tänä pakkaspäivänä.Ulosko? Se on harkinnassa.Eilen kirmasin pitkin ja poikin asioita hoitelemassa ja lopuksi Herkkuun.Kinkkuja.Vaan en vielä ostanut.Niitä oli luulla ja ilman,montaa kokoa sammiot täynnä.Ostoskärry täyttyi niin minulla kuin muilla.Joulu on ovella.Meillä jo viisi saatua joulukorttia,joista yksi Eduskunnasta eli kansanedustajalta,jota kolmisen vuotta sitten olin tapaamassa.Viime jouluksi ei korttia tullut.Miksi nyt? Vaalit tulossa.Onko ehdokkaana? Saattaisinko äänestää? Ei ole minun puoluettani.Eikä kortti vaikuta asiaan.

Katse osui tänä aamuna kirjahyllyyn ja kuinka ollakkaan kirjaan,jonka selkä näytti kuluneelta,kokoa A4 ja nimi "Iloinen sirkus Pörrö ja pojat". Kirja kaukaa jostain menneitten aikojen takaa.Kannessa kolme oravavelikultaa herra Kurre poikineen.Asuvat "vihreässä tuoksuvassa metsässä tuuheassa kuusen oksanhaarukassa",jossa heillä on pesä.Heillä on radiokin.Kuuntelevat usein suuresta kaupungista lähetettävää musiikkia.Poikien nimet on Nökö ja Nake,isä herra-Kurre ja äiti tietysti rouva-Kurre.Totta kai Nökön ja Naken mieli alkoi halata näkemään tämä musikaalinen kaupunki.Radio oli Niko Pitkähännältä saatu lahja.Ja ei kun matkaan.Aurinko paistoi ja linnut lauloivat perheen matkatessa kohti ihmeellisiä seikkailuja kaupungissa,jossa sen enempää herra kuin rouvakaan ei ollut käynyt.Tervehtivät jokaista vastaantulijaa,mutta väsyivät,kun kulkijoita oli paljon.

Perhe oli ilman asuntoa,sillä olivat päättäneet poikien sivistämisen takia muuttaa kaupunkiin ja jostain olisi hommattava koti.Hedelmäkauppias,joka sattui olemaan kissa,auttoi ystävällisesti oravaperhettä.Kottaraisrouvalla oli kesähuvila,jonka voisi ehkä saada vuokratuksi.Vuokraaminen onnistui.Huvila sai nimekseen Pörrilä.Rotta toimi jäätelönmyyjänä puistossa ja pojat ostivat jäätelöä.Söivät niin että napa rouskui.Tämä tiesi tietysti vatsakipuja ja se oli tarinan opetus,että liika on liikaa ja ahneella paskanen loppu.Harrastivat kaikkia kaupunkimaisia asioita,johon kuului sirkus.Ei mikä tahansa kuitenkaan.

Kaikki alkoi siitä,kun rouva Kottarainen nosti vuokraa eikä rahaa ollut.Kurre perheineen alkoi sirkustaiteilijaksi.Mainonta oli monipuolista ja sirkustaiteilu loppujen lopuksi varsin tuottoisaa.Herra-Kurre oli sirkustirehtööri ja taiteilijoina hääri poikien lisäksi kaupungista saatuja ystäviä.Rahahuolet haihtuivat ja rouva Kottarainen sai määräämänsä vuokran.Herra Kurre perheineen taitaa yhä asustaa onnellisena punaiseksi maalatussa huvilassa kaupungin puiston puun oksistossa.

Luettuani kirjan,muistin.Aikojen takaa putkahti esille koko lapsuuteni ja se miten ihastuneena kuuntelin isäni lukiessa Kurren perheen tarinaa.Muistin senkin,miten säikähdin sivun kokoista kuvaa,jossa rouva Kottarainen syöksähtää Pörrilän ovesta kuin myrskynmerkki ja vaatii lisää vuokraa.Ulkona sataa ja tuuli ulisee.Vuokraemäntä heiluttaa uhkaavasti sateensuojaa toisessa jalassaan.Mustat siivet ovat levällään ja nokka sojottaa kiukkuisena.Kyllä sellaista pieni tyttö säikähtää.

Olin jo siinä vaiheessa huimasti kasvanut siitä pituudesta,jona maailmaan putkahdin Naistenklinikalla.Pituutta oli 52cm ja painoa kokonaista 3,2kg.Nämä tiedot löysin kirjasta "Minä".Kuvitus Signe Hammarsten-Jansson ja Tove Jansson.Teksti Elisa Teiskolan,painovuosi 1937.Ensimmäinen hammas ilmaantui joulukuussa seitsemän kuukautta syntymästäni ja istumisen olin aloittanut puoli vuotiaana.Samoin innokkaan ryömimisen.Sitä ei kukaan tiedä,mitä ensimmäiset sanani "tat-tat" ja "pä-pä-pä" tarkoittivat.Mutta siitä se on alkanut joka tapauksessa.Isäni kärsivällisyys ei riittänyt koko kirjan täyttämiseen,jotta loput sivut "Minästä" ovat vain Janssonien kuvitusta ja Teiskolan tekstiä täynnä.Harmillista.Olisi ollut mukavaa seurata kehitystäni jonkun aikaa,kun muisti pätkii niiltä osin.

Samaisen kirjan välistä putosi valmistavan koulun todistus! Leikki ja voimistelu kahdeksan ja suomi hämmästyttävä 9.Piirtämistä osasin kahdeksikon verran ja maantiedetietämystä samoin.Panin todistuksen takaisin "Minän" väliin ja nyt ihmettelen,jos se sinne jää,koska siihen jälleen tartutaan.Ja kuka?

Ihan vaan tänään tämmöistä minä-keskeistä.Seuraavalla kerralla muuta ja muista.