Meikätyttö on nyt kovasti peljästynyt.Tukholman terrori-isku sai tämän aikaan.Näin lähellä Suomea jo.Supo kyllä uutisissa rauhoitteli,että ei hätiä mitiä meillä päin,mutta mistä he tietävät.Kysyn vaan.Herran kukkaro-imagolla mennään,mutta ei se mikään saletti ole,etteikö pahat miehet hyökkää.On meilläkin Aleksanterinkadulla jo jouluruuhkaa ja semmoiseenhan iskevät.Jotakin yhteyttä tälläkin teolla islamiin,kertovat Tukholmasta.Kuuluukohan tämä tapaus niin ollen myös niihin suorituksiin,jolla urkenee tie Paratiisiin? Vääräuskoisiin kohdistunut pommi.Viattomiin ihmisiin.
Pakkasta.Mutta luntapa ei satelekaan.Mikä onni ja mikä autuus.Ihanhan tässä laulattaa.Peljästyksestä huolimatta.Katselen aurattua pihaa.Jättimäinen lumikasa poissa ja soma hiekoitettu tie vie roskikselle.Ulos silti tuskin tänäänkään.On huushollipuuhastelua,joka ei millään lailla liity jouluun.Omatunto kyllä eilen nipisteli,kun ystäväni kertoi puhdistaneensa kristallikruununsa.Katselin omia valaisimiani ja pölyiseltä näyttää.Tarttiskohan tehdä jotain? Jos sentään vain imuroisin lattiat.
Huomenna pääsen kaupungille tuuraajan tultua.Ostos- ja asiointilista kirjoitettu ja se on pitkä.Inhoan jo etukäteen jonotuksia,joihin joutuu tähän aikaan vuodesta eittämättä,tahtoi tai ei.Ihmisiä riittää kaikkialle.Puhelimessakin joutuu jonottamaan soittaa minne tahansa liikkeeseen,toimistoon,terveyskeskukseen,inva-auton tilauksiin... "kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja,palvelemme teitä hetken kuluttua". Tämä "hetki" oli kerran terveyskeskukseen 45min,josta kyllä nostin metelin.Aika on totta,sillä jäin uteliaisuudesta puhelimeen odottamaan ja puhelimen ajannäyttö kävi. Metelin nostaminen auttoi,sillä nk.ylemmällä taholla itsekin hämmästeltiin asiaa ja luvattiin se selvittää.
Näin muuten aika hassun unen viime yönä.Olin kaapatussa ratikassa muutaman muun matkustajan kanssa.Kuljettaja ajoi kuin viimeistä päivää.Raitiovaunu heilahteli ankarasti välillä pudoten kiskoilta,mutta nousi takaisin.Yritin jututtaa kuljettajaa,mutta hänellä oli vain kaappaajan hurja ilme silmissään,jotta puhuttelu meni niin sanotusti puihin.Pysäkillä odottavien ihmisten takkien helmat heilahti,kun spora paineli ohi vimmattua vauhtia.Unen loppua en muista tai en nähnyt.Saattoi loppua keskenkin.Olin vähän aamulla harmissani,sillä olisin ehdottomasti tahtonut tietää,pysähtyikö vaunu milloinkaan vai ajeleeko yhä matkustajineen.On muuten totta,että joskus on ratikka kaapattu.Minusta se on aika hilpeä juttu,sillä se ajaa joka tapauksessa "kisko pitkin",kuten pappa (äidin isä) ratikankuljettajanakin aina sanoi.Ei sillä pääse ihan noin vaan minne haluaa,vaikka mimmosia lunnaita matkustajista vaatisi."Lähettäkää lentokone Ylioppilastalon pysäkille tai...".
Illalla katselin Indiana Jones ja viimeinen ristiretki-elokuvan.Kun tässä taannoin juttelin huumorintajustani,niin kyllä eilisillan leffa hymyilytti.Miten se Indin lierihattu pysyy oikein päässä kaikenlaisissa tiimmelyksissä? Pari kertaa lensi,mutta ihmeen kaupalla kieri takaisin omistajansa luo. Elokuvassa oli menoa ja meininkiä,todella hilpeitä kohtia ja ah,niin ihana Sean Connery esitti Juniorin isää.Olin oikein onnellinen,kun löysin itsestäni lisää huumorin ymmärrystä.Söin siitä ilosta kymmenittäin kettukaramelleja,kun ykskaks muistin niitä kotona olevan avaamattomassa rasiassa.Miten oli unohtunutkin? Lievässä sokerihumalassa menin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti