Joulun ja loppiaisen välinen aika on smuuttien aikaa.Ennen muinoin kylillä oli nuorilla tapana pukeutua "vanhan ja uuden joulun" välillä tuntemattomiksi,hiukan pelottaviksikin,vierailla naapureissa tanssien ja laulaen.Smuutti-vieraita kestittiin oluella ja teellä,mutta smuuttiin ei saanut koskea.Hän oli rauhoitettu olento.Jos smuutin ja talon väen välillä oli vihanpitoa,sai smuutti purkaa tuntonsa.
Smuuttiperinnettä on elvytetty Karjalassa päin näytelmin.Yritin selvittää monistakin lähteistä smuutti-sanan ja smuutin alkuperää.Tuloksetta.Eikä tuttavapiirissäkään ole Karjala-asiantuntijaa.Siispä jääköön muiden salaisuuksien ja tietämättömyyksien joukkoon.
Parin päivän päästä alkavat viimeiset hetket tästä vuodesta.Ilotulitteiden myynti kangertelee,kun käyttöohjeet ovat virheellisiä tai puutteellisia joidenkin paukkujen kohdalla.Muutenkin sääntöjä ammuskelussa muutettu ja pamausaikaa lyhennetty kahteen yöllä vuoden vaihduttua.Kun meillä oli vielä koiria,oli niille vuoden vaihtumisen hulinat kaikkine äänineen koettelemusten aikaa.Joskus kyyhötimme kaikki kylpyhuoneessa,jonne ilotulitusten äänet vaimentuneina kantoivat.Koirat vapisivat päät kainalossamme huohottaen kieli ulkona.Samoin vaikutti niihin ukkonen.Haulikonkin äänet saivat ne pinkaisemaan pakoon,vaikka rotu oli uljaan sorsastajakoiran.Niinpä mieheni sai itse rämpiä kaislikkoon hakemaan saaliinsa ja koirat katselivat jostain matkojen päästä.Ehkä vika olikin meissä,jotka emme osanneet niitä ohjailla oikein äänien maailmaan.
Eilen lukaisin suomalaisten kaipuusta kahviin ja ruisleipään,kun matkaillaan ulkomailla.Kirjoituksesta ei selvinnyt,oliko kysymyksessä viikon vai kahden matkaileminen vai pitempiaikainen oleskelu,jonka jälkimmäisen aikana ymmärrän syvästikin ikävän ruisleipään ja "kunnon" kahviin.Olen kyllä itse ollut ihan näkemässä joskus aikojen alussa,kun meikäläiset uskaltautuivat viikoksi Suureen Maailmaan ja rohkeutta pönkittämässä oli eväslaukku näine jo mainittuine tuotteineen.
Hotellissa heti tultua avattiin kääröt ja nautittiin koti-ikävän mellastaessa sydänalassa tuttuja ruisleivän viipaleita katseen kierrellessä ehkä Välimeren sinessä tai aurinkoisilla vuorten rinteillä.Murhe evästen loppumisesta oli suuri ja alkoikin vimmattu etsiminen sikäläisestä suomalaisravintolasta,josta saisi kotimaan lihapullia.Ja näitä syömälöitähän piisasi ja piisaa suomalaismatkailijoiden lempipaikoissa.Viikko mennä hurahti kotimaisissa merkeissä ja pianhan voi keitellä ne "kunnon" kahvit omassa keittiössä ja sivellä ruisleipäviipaleen päälle mitä sitten siveleekin.Paska reissu,mutta tulihan tehtyä!
No,ajat ovat muuttuneet,mutta tilastot kertovat kuitenkin,että ainakaan vanhemman matkustusväestön makunystyrät eivät oikein ole tottuneet ulkomaan pöpöröihin.Uskon hyvinkin,että yhä tänäkin päivänä pakataan laukkuun omat eväät.Kerrotaanhan sitä etelän bakteereista,jotka eivät sovi meikäläisen sisuskaluihin.Varmempana vakuutena tästä on monet tarinat sairaalareissuista tai lievemmässä tapauksessa hotellin vuoteessa podetusta mahataudista,kun on uskaltauduttu heittäytymään eksotiikan sävyttämien aterioitten nauttimisiin ihan uteliaisuudesta.No, pitää tässäkin hommassa käyttää järkeä,eikä maistella mitä vaan missä vaan.Aasiassa voi tulla heikko olo,jos on sattunut pistämään maaruunsa kypsän linnun munan sikiöineen,joka on todellista herkkua maassa.Makuasioistahan ei voi tunnetusti kiistellä.Myös tuhatvuotisten munien syönnissä on oltava varovainen,ellei välttämättä halua oksennustautia seurakseen.Näistä munista on helpompi versio.Vuosituhanten verho munille saadaan teestä,vaikka veikkaan tässä ja nyt,että aasialainen,etupäässä kiinalainen, maistaja ei halpaan mene.Olen näitä "vanhoja" munia itsekin valmistanut.Pidinkö? En.
Näitä joitakin ruokalajeja lukuun ottamatta on aasialainen ruoka terveellistä ja mahdottoman maittavaa yleensä kauniisti ja ruokahalua herättävästi aseteltuna lautaselle.Ei moittimista.Sitä sopii myös suomalaisen bakteerikammoisen nauttia ja jos vatsa toteaa jonkun ruokalajin olevan epäsuotuisan,on tämäkin matkakokemus otettava vastaan,podettava ja sitten parannuttava uusia ruokaseikkaluja varten.Sillä ainakin minusta matkailemisessa aterioitten nauttiminen maan mukaisesti on koko homman aa ja oo.Olemme sitten reissun päällä kotoisimmissa ympyröissä taikka jossain kaukana maailman laidalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti