Stefanus oli yksi niistä marttyyreistä,joka pantiin Jerusalemissa valvomaan köyhien etuisuuksia antimia jaettaessa.Juutalaiset eivät tästä pitäneet ja kun Stefanus vielä uudisti Jeesuksen ennustuksen temppeleistä,päätettiin Stefanus kivittää kuoliaaksi.Näin tapahtui.Mutta me vietämme hänen muistopäiväänsä tänään 26.12.
Tapaninpäivän vietolla,kuten niin monella muullakin kristillisellä juhlapäivällä,on pakanallinen alkuperä.Näin sydäntalven aikaan uhrattiin sika kavullisuusjumala Freyerille.Tästä kinkkuperinteemme.Freyerin pyhä eläin oli hevonen ja näinä juhla-aikoina pidettiin ratsastuskilpailuja,josta sitten kehittyi myöhemmin hevosille suoritettava tapaninajelu.Freyer sai pakanallisuuden hävitessä väistyä Pyhän Stefanuksen tieltä,josta suomalaiset väänsivät Tapanin.
Tapaninajelun voi toki tehdä muullakin kuin hevosella.Isäni vei perheensä aikoinaan tapaninpäivänä autoajelulle.Mutta olen minä ajellut reelläkin,olen sitä sukupolvea.Tosin en juuri tapanina.Perheelläni oli tapana joskus matkustaa myös talviaikaan vierailemaan tuttuun maalaistaloon Pohjanmaalla.Oli eläimiä monen sortin,lehmiä kymmenittäin,eikä hevosistakaan puutetta ollut.Väinö-setä valjasti reen eteen yhden kaupunkilaisvieraittensa ratoksi.Meidät pakattiin vällyjen alle.Väinö-setä maiskutti suutaan ja niin lähdettiin lumi jalaksissa pöllyten maantielle.Sieltä käännyttiin kuusien reunustamalle metsätielle.Hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin jonkun metsälinnun lehahtaminen lentoon sekä hevosen korskahtelu sen tarpoessa paksussa lumessa.Käännyttiin takaisin ja hevonen lisäsi vauhtia huomatessaan kotitallin lähestyvän.Sen selkä ja kupeet höyrysivät,kun se asteli ansaitsemansa heinäaterian ääreen asuntonsa lämpimään.Tätä rekiajelua yhä hymyillen muistelen.
Tänään varmastikin yhtä paljon lunta kuin silloin lapsuuteni rekiajelulla.Lunta tullut eteläiseen Suomeen illan ja yön aikana huimasti lisää.Pakkasta vain viitisen astetta,mutta lunta tupruttelee kaiken aikaa.Teillä joulun vietosta palaavilla syytä suureen varovaisuuteen.Tässä talossa jo ovet paukkuvat parin päivän hiljaisuuden jälkeen.Roskikset pursuavat käytettyjä lahjakääreitä,sammuksissa olleet parvekevalot palavat taas.Arki astuu kuvaan muutamaksi päiväksi,kunnes juhlimme vuodenvaihdetta.Eikä aikaakaan,kun loppiaista vietetään.Sitten taukoa monta kuukautta juhlapyhissä,kunnes päästään pääsiäiseen.Näin se menee.
Otin tiikerikakun pakastimesta.Ei,ei omaa tekoa.Naisten joulumessuilta ostettu,mutta mahdottoman hyvää.Kotitekoinen kun on.Pitäisi saada palanen säästymään tiistain tuuraajaa varten,joka meille viimeisen kerran tulee.Sitten Marja vaihtuu Helenaan. Jännittää vähän uusi ihminen. Kakuista puheen ollen.Ilona-ystäväni yltyi valmistamaan todella ruokaisan joulun lähisuvulleen.Oli kystä kyllä yllinkyllin,jota luetteloa kuuntelin korvat hämmästyksestä seljällään.Oli kaikki entisajan herkut,kuten kunnon emännän repertoaariin kuuluukin.Hyvä Ilona! Näin minäkin ennen,kun oli perhettä ja suvun yksinäisiä jouluaterioitamme jakamassa.Aurinkoisin mielin niitä aikoja muistelen.Ja olihan meillä omapaistettu kinkku kumminkin tänä vuonna.Mieheni teki kyllä paremman.Oli ruistaikinakuori ja kaikki.Muovasi tästä taikinasta aina jonkun eläimen,joka sitten huvitti kävijöitä roskiksessa.Minä työnsin vain kimpaleen ilman kuorta uuniin,sivelin aikanaan sinapilla ja heittelin korppujauhoa päälle.Ei edes neilikoita.Minimointia,minimointia ja laiskuutta.Oli kinkku kuitenkin! Tuo Freyer-jumalalle uhrattu eläinparka.
Tapani oli muuten Ruotuksen eli Herodeksen tallirenki,joka kuuluu myös kolmen kuninkaan esitykseen,Neitsyt Marian vieressä oleva.Tästä Tapanista,Tahvanuksesta,on laulettu ja runoiltu Englantia myöten ja Suomessa on Tapanin virsi,vanha legendaruno."Tapani oli tallirenki,ruokki Ruotuksen hevosta,kaitsi Tiian konkaria,jouluyönä korkeana,joulupuhdenna jalona..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti