3. tammikuuta 2019

STOCKMANN-HYMINÄÄ

Kahtena iltana puolen yön tietämissä olen ottanut unipillerin. En jaksa enää valvoa. Nyt on lääkärin kanssa keskusteltava ja saatava hänet ymmärtämää pillerien tarpeellisuus.En kertakaikkiaan voi olla nukkumatta yöt läpeensä.

Tänään ylös ja ulos. Oikeammin alas ja ulos, kun ottaa huomioon kerroksen, jossa asun. Ruokakauppaankin. Hedelmävati typötyhjä keittiössä. Lipittelen ensin aamukahvini ja sitten laittautumaan. Ajatuksissa on jonain päivänä matkustaa Oodiin. Kuuluu asiaan siellä käydä. Samalla voinen piipahtaa Stockmannillakin. Siinä oikeassa. En ole koskaan ollut sellainen, joka pystyy viettämään vaikka tavratalossa pitkiäkin aikoja ja olla siellä vain oleilun takia. Täytyy ainakin löytää kahvila. Siellä istuminen on toinen juttu. Mutta että kuljeskelisin osastoilla tavaroita katsellen ilman aiettakaan mitään ostaa, ei kiitos. Monet naisystäväni pystyvät näin viettämään päivänsä. Hypistelevät, ihastelevat, kokeilevat, vertailevat...   Minä en tätä osaa. Oikealla Stockmannilla pystyn siihen nyt paremmin kuin ennen, koska käyn harvoin ja onhan se minun "kotini". Pitää tuntea se ihollaan siellä ollessaan, tuoksun nenässään, katsella sitä ja toivoa sille hyvää tulevaisuutta (vaikka tämän suhteen olenkin pessimistinen), nauttia. Näin minä tunnen Stockmannilla, sillä oikealla minun Stockmannillani. Jokunen myyjä/kassa minut vielä muistaa "rouvaa ei ole pitkään aikaan näkynyt". Henkilökunta vaihtunut totta kai vuosien aikana. Sukkaosastolla on myyjä, joka on ollut kauan ja hänen kanssaan on jopa pieni juttutuokiokin.Herkun eräs kassa, jolle vein joskus jouluna kukkia kiitokseksi, ei enää siellä ole. Pinttyneimmät stockmannilaiset lähtivät Herkun siirryttyä S-marketin omistukseen.

Vieläkään en ole saanut soitetuksi niille joulukortin lähettäjille, jotka eivät tiedä nykyistä osoitettani, ennen kaikkea äitini vanha serkku. Pitääköhän äitini puoleisen suvun vanhin-titteliä hallussaan? Kotkan T:n kertoman mukaan, on vielä viriili ja terävä, onnellisesti yhä täyspäinen.

Ei, nyt on toimittava. On pohdittavaakin. Pitkät vai pitemmät talvisaappaat jalkaan?


2 kommenttia:

  1. Valvominen on tukalaa eikä sen jälkeen ole parhaimmillaan. Minulla nyt 0 + 2 tuntia kahdesta yöstä, johtuen pienistä yövieraista jotka herättävät yllättäen. Jatkavat sitten uniaan mutta minä en. Nyt ihan romuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Leena Laurilan kanssa, valvominen on tukalaa. Pistää melkein kiukuksi. Kuinka kauan ihminen jaksaa tuota peliä? Kinuan taas tohtorilta pillereitä, kun vastaanotolle menen. Minusta kun olisi ihan sama, millä konstilla nukkuu, kunhan nukkuu.

      Poista