SPORAMUISTOJA

Kauppa-asioille tänään tavoistani poiketen lauantaina. Ihmistungosta, kansaa suvuittain liikkeellä, jonotusta kassoilla. Eilen kotona lonkka ärtyneenä, mutta silti ahkeroitsin kotitöitä. "Arbeit macht frei". Kun ei vieläkään sitä piikaa ole. Välillä luin voidakseni olla pitkällään.

Italian kirje on jo menossa päämääräänsä. Onkin ainoa, jota vielä etanapostissa panen menemään. Muut hoituvat sähköisesti tai tekstiviestillä. Jälkimmäinen kommunikointitapa saa karvani pystyyn. Lyhyttä, ytimekästä, tylsää tekstiä ilman verbejä. Ei ihme, että nuorten ihmisten kirjoitustaito hiipuu.

Illalla vuoteessa luin Erkki Mattssonin kirjaa Kun Eki oli snadi. Nimikin kertoo, että slangilla mennään. Yksi oli lämminhenkinen tarina sporalla kulkemisesta. Alussa henkilökunta oli pitkälle ruotsin kielistä. Oli värvätty väkeä Sibbosta ja työntekijät asuivat nk. Sipoon kirkossa Töölössä. Purettiin 1960-luvulla. Nimi johtui rakennuksen ulkonäöstä, joka todellakin muistutti kirkkoa. Ratikoissa puhuttiin hullunkurista suomea. Jos joku yritti hypätä liikkuvaan ratikkaan sai kimppuunsa kiukkuisen rahastajan : " Eiks te tiedä, ettei te saa nousta peelle ennen kun se seisoo?" Kondari oli herra ratikassa, vaikka olikin nainen. Huusi kovalla äänellä: "Maksaka, betaala vaguud! Onks kaikki jo maksanu? Alla betaala?" Kieltoja ja ohjeita oli präntättynä ratikan seinille sisäpuolella. Yhtä en ikinä unohda: "Spotta ej på golvet". Myös pidettiin huolta, ettei ratikkaan noussut "pahalta haiseva henkilö". Laulussa on väitetty, että linja-autossa on tunnelmaa. Kyllä sitä on ollut sporassakin.

Hörpin tässä ensin lattemukin tyhjäksi ja sitten aamutoimien jälkeen heti liikkeelle. Ensi viikolla haen uimapuvun. On musta ja siinä on hameosa, jota ilman en uimapukua osta. K on edelleen sitä mieltä, että ruvetaan vesijumppaamaan. Sain myös siunauksen ajatukselle A:lta, joka on sitä harrastanut. Kehui kovasti. Amos Rex myös odottaa käyntiämme. Yksi kerta vielä hammaslääkäriinkin. Mammarainen on kuin vierivä kivi, joka ei ehdi sammaloitua.