Kehäkukkia maljakossa. Syksy on todellakin täällä. Viimeinen käynti hammaslääkärissä. Joskus ensi vuonna taas. Menin kenkäkauppaan. Ei olisi pitänyt. Ostin kukkakaalin torilta. Se oli hyvä ostos. Ostin luumujakin. Sekin oli hyvä ostos. Tuli vastaan muslimimies, joka ilmoitti minulle kaikkien muslimien olevan hyvin rehellisiä. En pannut vastaan. Tosin panee aina ajattelemaan, kun ykskaks noin asiaa vakuutetaan, että mitenkäs sen asian laita oikein on. Ihmettelin sitäkin, että vääräuskoiselle kasvonsa ja päänsä paljastavalle naiselle ylipäätään mitään ilmoitellaan.
Helsinki-Seurasta tuli mielenkiintoista asiaa. Olisi mahdollisuus päästä tutustumaan OP Ryhmän Taidesäätiön taidekokoelmiin. On kuulemma 3500 teosta! Vaikka taas hekumoin menosta, en mene. OP Ryhmän Taidesäätiö perustettiin 1987. Siellä ollaan myös kiinnostuneita muun taiteen ohella musiikista ja lainataan historiallisia jousisoittimia nuorille lahjakkaille soittajille. Ette usko, mutta on yksi Stradivarius vuodelta 1702! Alun alkaen viulu oli Viipurissa yksityisomistuksessa vielä 1900-luvun alussa. Sieltä se siirtyi Yhdysvaltoihin ja lopulta 1986 Japaniin. Silloinen OKO-Pankki monien välikäsien kautta sai tiedon tästä hienosta soittimesta ja se ostettiin Suomeen. "Soittelenpa minä Stradivariuksella", voi nyt joku sanoa.
En muuten jaksa suurin surminkaan enää lukea Mervi Kosken kummituskirjaa. Mitä pitemmälle kirjassa olen päässyt, sitä varmemmaksi myös tullut, että huuhaata kaikki aavejutut. Ihminen kuitenkin kaipaa jännitystä kuin myös olla pelon vallassa. "Nähdään" kaikenlaista ja mielikuvitus tekee tepposet, kolttoset suorastaan. Minä en ainakaan usko!! Linnanmäen kummitusjuna (liekö enää olemassakaan?) veti kansaa sankoin joukoin. Minäkin pelosta kiljumassa kädet silmillä aina uudestaan ja uudestaan. Pelkäämään mentiin vapaaehtoisesti. Eikä ne kummitukset edes kaksisia olleet. Luuranko hyppäsi esiin irvistellen ja joku valjun näköinen zombie hoippui radan varressa. Ihmiset huusivat minkä kurkusta irti saivat. Jos junaan meni pojan kanssa, olihan tuo oivallinen tilaisuus "suojella" tyttöä kietomalla kädet ympärille. Ei enää pelottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti