Tuijotan, tuijotan, en tulehen, vaan tyhjää ruutua jotain kirjoittaakseni. Pitääkö, jos ei ole asiaa? Ei ja juu. Kirjoittamisen paloako? Ei tämmösellä amatöörillä, kunhan kysyin.
Mauria ei suuremmin eilen näillä kulmilla näkynyt. Uhattiin puitten kaatumisilla ja minun tieni roskikseen sivuaa pihapuita. Jonkinlaista huojuntaa, ei vaaraa. Jäin henkiin. Lehdet kellastuvat vauhdilla. Ikkunan edessä näkyy laihanlainen ruska. Puut kaljuuntuvat. Näkyvyys puuston läpi paranee. Tieltä kuuluu paremmin liikenteen äänet. Viikon kuluttua lokakuu.
Puuttuu lukemista. Steinbeckin "Punaisen ponin" jo luin. Ohut kirja. Kafkan Oikeusjuttu pitkästyttää. Kokonaisia sivuja ilman kappalejakoa. Pisteet jakavat. Kesken on muitakin kirjoja. Shakespearet ovat taas ylähyllyllä paikoillaan. Ehkä menen kirjakauppaan. Kiinnostaisiko Jari Tervon uusin? Aamen? Katselin ja kuuntelin hänen haastattelunsa. Kertoi nauttivansa tekstinsä sanojen karsinnasta. Turhia adjektiiveja: "nuori" tyttö. "Tyttö" jo itsessään kertoo hänen olevan nuori. Kuin sanoisi märkää vettä". Minusta "nuori tyttö" korostaa tytön ikää ja on lämpimämpi ilmaisu kuin pelkkä tyly "tyttö".
Ensi viikolla taas veteen jumppaamaan. Uimalakin vaihdan huiviin. Ei enää sähköhiuksia. Ja kun saan korkkiliivin kunnolla paikoilleen, onnistuu polkeminen. Haluan ehdottomasti tämän kerran jälkeen vatsalihakset kipeiksi. Se on näemmä tämän asian a ja o. Kertoo polkijan olevan oikeaoppinen vesivoimistelija kuten K on. On polkenut monta vuotta. Ensi vuonna siirrymme vaikeampiin liikkeisiin kuulemma. Ehkä kokonaan veden alle. Vastus suurempi ja tehokkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti