Nonnih, nyt on simmarit. Hameosa ja kaikki. Vau! Uimapukukaupasta pasteerailin oikealle Stockmannille. Vedin oven sisäpuolella syvään henkeä ja tunsin olevani onnellinen. Ostin uuden baskerin. Olen baskeri-ihminen. Nuorempana olin hattuihminen. Herkussa on remontti. Näytti oudolta ja sekamelskaiselta. Ajattelin mennä Samppanjabaariin, mutta en mennyt edes kahville minnekään. Tulin kotiin. Ehdin juuri, kun ystäväni J soitti. Kertoi kesän aurinkoisista päivistä saarellaan. Kiva kun soitti.
Olen lukenut muutaman kummitustarinan Mervi Kosken kirjasta. Päiväsaikaan. Sanotaanko kummituksesta "se" vai "hän"? Kirja väittää aaveilla olevan sielun. Minulle on kerrottu, että sielu menee menojaan ihmisen kuollessa. Eihän aaveilla ole varjoakaan. Eivätkä näy peilissä. Vai onko toisin? Mitä varten kummitukset ja muut vastaavat eivät puhu koskaan kommunikoidessaan ihmisten kanssa? Koputtelevat vain. Viskovat esineitä ja heiluttelevat verhoja. Miten semmosta osaa tulkita?
Kävin pankissa, jossa en ole koskaan ennen ollut. Ovella seisoi herrahenkilö, joka halusi tietää millä asialla liikun, nostoa vai maksua? Painoin ketterästi itse etusormella laitteen nostonappulaa ja mies näytti ällistyneeltä: eikö apua?. Vuoronumero tipahti esille. Istuuduin pahalta haisevan herra-asiakkaan viereen ja yritin olla hengittämättä. Jäin siihen urheasti. Ihmisiä oli kymmeniä, mutta mikäs siinä oli istuessa. Uudet uikkarit ja baskeri laukussa. Kesti ikuisuuden. Tämä on aina nykyisin pankeissa näin, koska käteistä saa vain tietyissä pankeissa. Naurettavaa. Sitten ne tietyt pankit ovat kuin nuijalla lyötyjä ja menee tunteja vuoroa odottaessa. Virkailijat näyttivät nuutuneilta ja työllistetyiltä. Olen minimoinut pankissa sanottavani. Selviän kuudella sanalla ja annan passin. Lopuksi sanon "kiitos" (sisältyy siihen kuuteen), sullon rahat laukkuun ja lähden. Ei se mikään sosiaalinen tapahtuma ole, jossa etsitään bestistä. Lyhyttä ja ytimekästä. Oravannahka-aikaan oli helpompaa. Pyssyn kanssa metsään ja käteistä tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti