VESIKOKEMUKSIA

Eilispäivän elämäni ensimmäinen varovainen astuminen uimahallin altaaseen sujui ihan hyvin. Uusi uimapukukin ja kaikki! Kelluttava liivi oli henkilökunnan avustamana kiinnitetty uumalleni. Polskuttelin ensin ystäväni neuvon mukaan ja liivi alkoi selkäpuolelta nousta. Kävi niin, että jouduinkin jostain syytä kellumaan vaakasuorassa ja se tuntui mukavalta, mutta ei tarkoituksenmukaiselta. Tuli vähän Kuolleenmeren oloinen tunne, vaikka en koskaan siellä ole ollutkaan kellumassa.

Ystäväni sanoi oikeaoppisesti siinä polkupyöräillessään, etten ole ymmärtänyt vesijumpan jujua. Pitää liikehtiä kuin pyörää ajaisi, olla irti pohjasta (siinä oli vettä noin 1,3m) ja kauhoa käsillä itseään eteenpäin. Rupesin opettelemaan ensin kauhomista, kunhan olin saanut itseni taas pystyasentoon. Liivi oli toista mieltä ja me olimme toista mieltä koko sen tunnin ajan, jonka altaassa olimme. Iho alkoi näyttää rusinalta, mutta sekään ei tehonnut K:hon, joka innostuksen puna poskillaan kauhoi ja polki. Väitin saavani lihaskrampin jalkoihin, hukkuvani, tuli jano ja kloori haisi pahalle. Katselin ihmisiä siinä kelluessani, jotka uivat sulavasti tai kävelivät käytävällä uhkein vartaloin.

Varsinainen vesijumppa ohjattuna tulee meille myöhemmin, kun K oli sitä mieltä, että jos sitten vaikka ensi vuonna alkaisimme tosissamme vesivoimistella ja liittyä voimistelijaryhmään. Siihen asti itsellisesti. Ensi viikolla minun on saatava se hemmetin liivi yhteistyöhaluiseksi. Haluan niin kovasti pyöräillä vedessä ja kauhoa käsillä ja ennen kaikkea näyttää siltä kuin olisin koko ikäni harrastanut tätä.

Olin illalla hiukan liian optimistinen tarkastellessani itseäni peilistä. Onko vyötärön seutu jo pelkästä pelästyksestä pienentynyt? K soitti ja kertoi vatsalihastensa kipeytyneen, kuten kuulemma asiaan kuuluu. Hänen äänessään oli hienoista ylpeyttä.  Minun lihakseni eivät olleet kipeytyneet ja siitä kai johtui, että uuma oli yhä uhmakkaasti piilosilla.

Minulla oli muuten K:n lahjoittama uimalakki päässä ja kun sen otin pois monien pakollisten suihkussa käyntien jälkeen, oli tukka painunut oudoksi läjäksi hiuksia, jotka eivät enää tulleet entiseen tuuheaan kuosiinsa. Varasin kampaajalta ajan.

Ja tätä on aina kerran viikossa ties mihinkä asti! Vesi elementtinä on mukava, hellä ja pehmoinen. Olen varma, että meistä tulee vielä, korkkiliivi mukaan luettuna, ystäviä.