Kreikkalaisuus ja kaikki mikä siihen liittyy, on minulle tärkeää. Kiinnostus heräsi kauan sitten luettuani Alf Henriksonin Antiikin tarinoita 1-2. Varsinkin kreikkalainen mytologia. Kaikki ne ihanat jumalat! Kun olin Gibraltarilla näin Herakleen "pylväät" salmen molemmin puolin. Hän oli vääntänyt Atlas-vuoriin väylän näitä varten. Siinä ne olivat! Nyt lukiessani vanhoja näytelmiä löysin näytelmän Sapphosta. Hänhän oli kreikkalainen, mutta aivan lihaa ja verta. Itävaltalainen Franz Grillparzer (1791-1872) kirjoitti näytelmän tästä kreikkalaisesta ennen ajanlaskumme alkua eläneestä runoilijasta ja sen ajan "tapagurusta". Sapphon runoja ei ole jälkimaailmalle säilynyt kokonaisuudessaan ja persoonanakin hän on meille mystinen hahmo. Ihastuin Grillparzerin näytelmään. Sen on suomentanut V.A. Koskenniemi, kustantanut WSOY vuonna 1910. Osa murhenäytelmän henkilöistä on ollut todellisia historian kertomusten mukaan.
Kreikassa en ole koskaan ollut. Lähin sinne päin viittaava on minulle ollut Kypros. Olihan saari kreikkalaisen kulttuurin piirissä ennen meidän aikaamme ja yhä on raunioita kertomassa menneistä ajoista. Saarta ovat hallinneet monet ja kaikista on jotain jäänyt nykykulttuuriin. Turkki valtasi 1974 osan maasta ja pitää yhä sitä hallussaan. Siellä en käynyt. Kuulin surullisia asioita miehityksestä ja sen aiheuttamasta tuskasta, kun kodit ja perheet hajotettiin osan jäätyä vallatulle alueelle. Samoin kuin Saksassa aikoinaan.
Iho nousi kananlihalle näytelmän lopussa Sapphon heittäytyessä rakkaudessa pettyneenä korkealta kallion kielekkeeltä mereen. Tämän kertoo historiakin. Ken uskoo?
"On lempi ihmislasten, jumalain
on kunnioitus. Kaikki nauttikaa,
mik´ kukkii teille, mua muistellen,
Niin maksan elämäni viime velan,
te jumalat nyt heidät siunatkaa
ja minut ottakaatte!"
Sappho lähti elämästä siksi, että Melitta ja Phaon saisivat toisensa, vaikka Sapphon rakkaus kohdistui Phaoon. Kuinka kaunista! Kuinka uhrautuvaa! Huokasin syvään ja pyyhin kyyneleen silmänurkasta. Rakkaus, ihanin asia maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti