MIKSI JEPPE JUO?

Kahvin juotuani otan ja lähden ruokaostoksille. Luumut loppuneet ja pitää saada myös kahvikapseleita: caramelito ja ciocattino. Uusia makukahveja kuulemma tulee jouluksi, mutta myyjä ei saa vielä niistä  kertoa. Että semmonen salaisuus.

Olin eilen suorastaan ylpeä itsestäni. Imuroin ja pyyhin pledgellä pölyt. Sitten vain istuin ja katselin ihaillen tulosta, kun olin sytyttänyt kynttilätkin palamaan. Soitin L:lle ja hän kehui Lidlin kauppaa. Taidan taas piipahtaa. Edellinen kerta meni penkin alle, mutta olinkin kielteisellä kannalla koko puotia kohtaan. Tänään avoimin mielin. Marbellassa olin elämäni ensimmäisessä Lidlissä. Suomessa ei vielä ollut. Sitten tuli ja nyt on.

Luin jo Hamletin. Nyt menossa Molièren Tartuffe (WSOY, 1920).  Holbergin Jeppe Niilonpoika odottaa. Kirja vuodelta 1909,  Osuuskunta Suur-Savon kirjapaino. "Miksi Jeppe juo?" on tuttu fraasi. Jeppe itse vastaa: "Vettä juopi maa,/meri janoaa./ Taivas juoda saa,/ kaikki, kaikki tyyni juopi./ Miks´en minäki/ siis joisi janooni?"  Näytelmiä on vielä kirjahyllyn katon rajassa kymmeniä. Ihanaa! On menossa näytelmäbuumi. Ennen kävin usein teatterissa, hyvin usein. Teatterifriikki. Lähdin jopa Tukholman Dramateniin, toisinaan Tampereelle ja Poriin näytäntöihin. Silloin teatteri-iltoihin pukeuduttiin, varsinkin Kansallisteatterin ensi-iltoihin. Se oli ihanaa! Minullakin iltapukuja. Herroilla tumma puku tai smokki.Varsinainen pukuloisto oli jonkun näyttelijän lahja- tai jäähyväisnäytännössä. Näytelmän päätyttyä näyttämöllä pidettiin juhlakalulle puheita ja annettiin lahjoja. Katsomossa aplodeerattiin ja yleisö nousi seisomaan. Hurmaavia aikoja, ihania muistoja.

Tiesittekö, että Ruotsalainen teatteri oli alkujaan muualla kuin nykyisin? Se oli puinen Engelin piirtämä rakennus vuodelta 1827,  tosin aika lähellä nykyistä. Se olikin ensimmäinen teatterirakennus koko kaupungissa. Lämmitys oli kuitenkin kehnoa, talvella paleltiin. Sitten G.T.Chiewitz piirsi uuden, joka valmistui 1860 nykyiseen Pohjoisesplanadi 2. Espan nimi oli tuolloin  Henrikin esplanaadi. Koko muu kaupunki hyväksyi paikan ja talon paitsi "aina kriittinen" Z. Topelius, joka väitti talon muistuttavan kilpikonnaa. Talosta päästiinkin eroon. Se paloi melkein kokonaan. Asialle pantiin pietarilainen arkkitehti N. Benois, joka säilytti kollegansa palosta säilyneen kaarevan päädyn. Tämä kolmas Ruotsalainen teatteri valmistui 1890. Pystyssä on pysynyt. Nämä tiedot lunttasin Kaija Ollilan ja Kirsti Topparin kirjasta Puhvelista punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita (HS 1977).

Rakastan syntymäkaupunkini historiaa.Olen tänne ennenkin Stadista kirjoittanut.