Laahustin kuin laahustinkin eilen kauppaan. Napitin takin ylös asti enkä kertaakaan matkalla edes aivastanut. Nuha yhä kutisee nenässäni ja kaipaan hellyyttä ja sääliä. Jaksoin illalla katsella elokuvankin, jonka juoni melkein katosi paperinenäliinojen kahinaan.
Vuoteeseen nukkumaan mennessä otin mukaani John Keatsin ja W.B.Yeatsin runokirjat. Olen tänne blogiinkin hehkuttanut kummastakin joskus. Yeatsin kuolemasta oli kulunut 150 vuotta vuonna 2015 ja julkaistiin kovakantinen hieno kirja runoilijan muistoksi Torni ja kierreportaat. Keats puolestaan on saanut tyytyä hyvin pieneen näköispainokseen vuodelta 1917 kuusi vuotta sitten. Laitan pätkän Yeatsia tähän runosta Intialaisen mietteitä jumalasta:
"Kuljen veden partaalla kosteiden puiden alla,
sieluni keinui illan hämyssä, kaislat polvien tasalla,
unessa keinui huokaava sieluni. Näin märkien nummiriekkojen
tepastelevan rinteen ruohikossa ja herkeävän
piirileikeistään..."
(suom.Jyrki Vainonen)
Minä kuljin kauniisti omaan uneeni ja nukuin hyvin koko yön. Välillä heräsin jykevään aivastukseen. Uninen käsi haparoi nenäliinaa.
Eräänä päivänä soitti E ja kertoi lähtevänsä rentoutumaan jonnekin Savoon päin. M puolestaan matkaa puolisonsa kanssa Valenciaan. K lörpötteli piristyksekseni tovin tyhjänpäiväisyyksiä. Sanoi ääneni kuulostavan flunssaiselta. Totta maar. Menin laittamaan itselleni kupillisen teetä.
Flunssa on inhottava olotila. Tekstisi perusteella näyttää silti kuin olisit saanut siitä parhaan irti. Paranemisia!
VastaaPoistaIkävä on flunssa, Leena Laurila, ja tänään heitän nuhan tiehensä. Kiitos toivotuksesta.
VastaaPoista