KAISANIEMI VAI YLIOPISTO?

Ajellessani taannoin metrolla tulevan asuntoni tiimoilla, kuulin junan kuulutuksessa seuraavaksi pysäkiksi "Kaisaniemi". Eihän sitä pitänyt enää olla, kun se on nyt "Helsingin yliopisto". Jälleen puuhataan palautumista Kaisaniemeen, mikä on minusta oikein. Kaisaniemi ei ole Helsingin kaupunginosa, mutta alue tunnetaan Kaisaniemenä kaupungin ydinkeskustassa. "Helsingin yliopisto" ei kerro juurikaan mitään ollen kovin suppea määriteltävä. Palaudutaanko entiseen jää nähtäväksi.

Posti lakossa, kirjeet eivät kulje. Tosin ihmiset kirjoittavat varsin vähän nykyisin kirjeitä, mutta joulukortteja suomalaiset lähettävät melkein entiseen tapaan. Juurikaan missään ei enää tyttö huokaa entisen piian tapaan "rakkautta paperipussissa" saatuaan poikaystävältään kirjeen. Minäkin kirjoitin ennen enemmän. No, minun nuoruudessani ei ollut sähköpostia tai puhelimien tekstiviestejä tekemässä kirjeen virkaa. Kirjeitä kirjoiteltiin ja posti kulki ahkeraan kustin polkemana. Puolison ollessa Haminan RUK:ssa, kirjeitä sateli minulle. Olen sitä mieltä, että nämä nykyisten vempaimien viestintäkeinot ovat persoonattomampia kuin oikean kirjekuoren sisältö. Lauseet lyhyitä, verbit ja adjektiivit unohdettuja, mennään suoraan ilman mutkia asian ytimeen kylmästi ja tunteettomasti. Saan enää harvoin kirjeitä. Italiasta silloin tällöin ja siinä kaikki. Sinne itsekin kirjoitan, mutta en usein. Ehkä tulee aika, kun posti ei suostu kirjeitä kuljettamaan. Oletetaan kaikilla olevan netti ja älypuhelin. Mikä on kirje? kysytään.

Tänään N ei tule luokseni tekemään mitään. Eilenkin pidimme vapaata. Minä käväisin kaupungilla, enkä adapteria saanut. Se malli on lakannut olemasta, jonka olisin tarvinnut. Ystäväni S "katselee ympärilleen" ja aivan taatusti tekee asialle jotain. On jo luvannut tulla panemaan koneeni käyttövalmiiksi Itäkeskuksessa. Aion tänään kiivetä tikkaille ja puhdistella korkealla olevia tasoja ja ilmanvaihtoventtiilejä. Lähtevän vuokralaisen velvollisuuksia.

Nyt menen tiputtelemaan kahvia. Mukavaa lauantaita.