JOULUAATTOAAMUNA

Viimeinen rutistus tänään kaupoissa. Eilen olin minäkin hulinoissa mukana. Lastenvaunuja, lapsia, pyörätuoleja, omani lisäksi muita rollaattoreita... kamalaa. Stockmannin Herkku asiakkaita pullollaan, valittiin kinkkuja, kalkkunoita, leikkeleitä, kakkuja, kaikkea, mitä jouluun kuuluu. Minullakin tavaraa, mutta olosuhteet mukaan lukien, ei ainoastaan jouluksi, vaan viikoksi eteenpäin, kun seuraava kauppareissu  on vasta 30.12. Sain suoraan sanottuna tarpeekseni koko hulinasta ja olin ikionnellinen päästessäni kotiin.

Posti toi joulutervehdyksiä vielä muutaman. Naapuri lupasi poiketa joulun jälkeen. Soitin C:lle ja toivotin joulut. Menee sitä viettämään läheistensä luo. Pohjoisen E sitä vastoin on yksin. Soittelen illemmalla. Meillä hillitty jouluateria pienoisine kinkkuineen, jälkiruuaksi koppasin Herkusta vadelmakakun. Tämän verran pitää olla.

Pyysin Herkun kassaa soittamaan minulle pakkaajapojan, joka tuli nopsasti, pakkasi, tilasi taksin ja saattoi tietysti autoon asti. Minulla ei ole ollut tapana antaa näille pojille tippiä, mutta nyt annoin. Poika kiitteli sanottuaan ensin "voi". Taksimiehelle en antanut mitään, vaikka hän oli valmis kantamaan kassini ovelle asti. Latasin rollaattorin tottumuksella ja ähelsin kuorman kotiin. Tuuraajan päästin menemään etuajassa, purin ostokset ja annoin puolisolle viipaleen "ranskalaista" joulukakkua. Olimme lounastaneet ennen lähtöäni, jotta minulle jäi roimasti aikaa ennen kello viiden ateriaa. Nautin hiljaisuudesta, joka talossa aina joulun tienoolla on. Katselin pihan lumisia puita ja uskottelin itselleni sen olevan kaunista kuin postikortissa.

En vieläkään tykkää joulusta kuten joskus muinoin. Toivottelen kuitenkin kaikille, jotka mahdollisesti tätä lukevat: MAHDOTTOMAN HYVÄÄ JA MUKAVAA JOULUA.