Ostin eilen jouluruusun ja Koskenlaskija-juustoa. Kumpainenkin uusi tuttavuus. Tai oikeammin Koskenlaskijan tunsin joskus lapsena. Ostinkin kaksi ruusua, toiseen ämpärin, jonne kauppias sujautti ruusun. Sen vein apteekkiin kiitokseksi eräälle farmaseutille hänen ystävällisyydestään ja ennen kaikkea vaivannäöistä takiani. Minun jouluruusuni on myös ämpärissä, kun ämpäreitä sattuu kotona olemaan. Ostelen ruukkuja ja ja ruukkujen tapaisia kotiinkin. Panin kukan ämpäreineen olohuoneen pöydälle ja se on eri kaunis. Alun perin luin jouluruususta Ullan Siniunikon-blogista, jossa on viehättävä joulukalenteri menossa.
Tuuraaja oli eilen uusi ihminen. Kerran täällä näytillä ja nyt aloitti vakituiset käymiset, kun toinen vakituinen tuuraaja on lomalla. Osaavan oloinen ihminen, johon taidan alkaa luottaa. Onhan se aina jännittävää jättää koti vieraalle. Eikä mitään hölmöyksiä olekaan sattunut. Tuttu ja kauan meillä käynyt lähtee eläkkeelle, aloittaa vapauden heti ensi vuoden alusta.
Tänään huomasin, mitenkä on pimeää. Aamulla kauan ja illalla aikaisin. Silti en lunta kaipaa. Saa kiirusta pitää, että ehtii päivänvalossa toimittaa asiat. Viime aikoina on ollut hilkulla, että ehdin kotiin sovittuun aikaan päästämään tuuraajan taas seuraavaan paikkaan. Runsas pari tuntia on lyhyt aika ja kun vielä näin joulun tienoolla joutuu kaikkialla jonottamaan. Onhan se hyvä asia, että kauppa käy ja toivonkin Stockmannille, sekä muille, paljon asiakkaita, että saamme puotimme pitää. Haikeana katselin eilen taksin ikkunasta Senaatintorin Tuomaan markkinoita. En sinnekään pääse, kuten en Wanhan Sataman naisten joulumyyjäisinkään. En saanut kotileivottuja kuivia kakkuja, en piparkakkuja, enkä käsintehtyjä joulukortteja. Viime vuonnakaan ei tuuraajapäivä sopinut kumpaankaan. Joskus vähän pännii tämä rajallisuus. Miksi en itse leivo? No en tietenkään! Ne ajat ovat kaukana takanapäin. Joskus mielessä hipaisee jonkunlainen kaipuu nähdessäni yleiskoneen seistä jököttävän toimettomana keittiön työpöydällä. Tunne menee nopeasti ohi.
Nyt menen sytyttämään pari kynttilää tähän pimeyden keskelle. No, kevät tuo valon tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti