JOULUPÄIVÄN AAMUNA

Täällä minä taas ja joulutorttua syöden. Puoliso aamuruokittu, päivä ei valjennut, eikä aura pihalla eilen käynyt. C-rapun naapuri toi punaisen ruukkuruusun, jonka lehdille joulun juhlistamiseksi oli ripoteltu kimalletta. Kaunis. M-L:ää en olekaan aikoihin tavannut, en edes lapsia, joita hänellä on viisi. On siinä hulinaa. Ei ole kavereista pulaa. Tulee mieleen oma aikani kauan sitten, kun kaipasin sisaruksia. Kaikilla muilla oli. Saduissakin oli siskoja ja veljiä, paitsi prinsessa Ruususella. En samaistunut häneen, kun se sata-vuotinen uni vaikutti liian pitkältä. Enkä tiennyt liioin sitä, ottaako kipeää, kun värttinä pistää. En ollut aivan varma, mikä on värttinä. Mutta prinsessan suudelmalla herättänyt prinssi kosi ja he elivät ainakin Grimmin veljesten mukaan onnellisina elämänsä loppuun asti. Tämän version sadusta haluan säilyttää. On muitakin.

Meillä mennyt hissunkissun. Rutiinit kuten muinakin päivinä. Ehkä olen enemmän kököttänyt television ääressä, kun olen sitä mieltä, että jouluna tulee mukavaa ohjelmaa. Tosin lapsipainotteista. Samu-Sirkkaa kavereineen en jaksanut katsoa. Osaan melkein ulkoa pikkuoravien metkut ja Pluton yritykset saada Mikki huomaamaan juuri kaadetun kuusen oksistossa lymyävät veitikat. Jouluateria maistui Herkun gourmetille, ei kuitenkaan hullummalta. Valmis kinkku on onneksi pieni, että pääsemme  siitä säällisen ajan kuluessa eroon. Voihan loppua vuolla voileivän päälle. Taikka panna laatikoksi perunasuikaleitten ja sipulin kanssa. Jotain kiusaukseen viittaavaa.

E ehätti ennen minua soittamaan. Hyvin oli aattopäivä mennyt glögiä nauttien. Ei tuntunut rouva ikävystyneeltä tai yksinäiseltä. Tytär oli Meksikonlahden rantamilta viestittänyt, että hyvin pyyhkii helteessä ja aaltojen syleilyssä. Syövät tacoja ja enchiladoja, eikä mieleen ole juolahtanutkaan koti-Suomen pöperöt.

Joulun vietto jatkuu ja kun aatto sopi sopivaksi päiväksi, on joulua käytännöllisesti katsoen ihan maanantaihin asti.  Niin että nauttikaamme, ken haluaa.