Iltaa tässä istun ja kohta on puolison iltapala-aika. Lääkärissä olin. Tohtori oli se, joka leikkasi vuosi sitten. Ei tekoniveliä, eikä mitään muutakaan leikkausta näillä näkymin. Mennä köpitellään rollaattorin kanssa Panadolia syöden. Luutumista tapahtunut. Otettiin kuvia. Jos meno hankaloituu, niin saa ottaa yhteyttä lääkäriin. Hyvä niin.
Hyvä ei ole taas se, että olen kadottanut matkapuhelimeni. Soitin ja "kuoletin", kuten asiaan kuuluu. Tänään kun oli ystäviä puolisovahdissa lääkärimenoa varten, kävin ostamassa uuden. Hiukan kuten entinen, mutta ei sittenkään. Hirmuinen homma tehdä osoitekirja. Tulihan karsittua semmoisia jonninjoutavuuksia, joita on vuosien mittaan sinne näpytelty. Poissa ovat mielestä, kun ei enää joulukorttejakaan vaihdeta. Joku on kuollutkin. Sama asia kuin muutossa. Turhaa tulee heitetyksi pois.
Joulutervehdyksiä tullut mukavanlaisesti. Minäkin tiputin viimeiset postilaatikkoon tuuraajapäivänä aivan kuin tavalliset kirjeet. Vielä ehtivät. Mutta on se joulu jo niin kovin lähellä. Menee sitten ohikin pian ja päästään normaaliin elämään. Sen verran on meillä nyt sitä joulua, että ostin lisää asiaan kuuluvia ruukkukukkia. Sen verran pitää olla. Kyllästyin rahtaamiseen, kun kävin Herkussakin ja apteekissa. Pyysin Herkun pakkaajapojan avittamaan heti suosiolla. Soitti taksinkin ja kyöräsi ostoskärryn taksiin. Köpittelin perässä. Saattoi hyvinkin olla, että siinä rytäkässä putosi jonnekin matkapuhelin.
Koko päivä ei alkanut silloin hyvin. Vein puolisolle aamupuuron lisukkeineen ja kuinka ollakaan, tarjotin putosi makuuhuoneen lattialle ja rouva oli puuron peitossa kuten lattiakin. Paahtoleivät imivät nesteet ja olivat vetelää tavaraa, kun aloin sottaa koota. Vesi ja kahvi sekoittuivat toisiinsa somasti, puurolautanen kahdessa osassa. Siinähän kontallani moskat keräsin ärräpäitä vahvasti lukien. Uusi puuro, uusi kahvi, uudet paahtoleivät ja uusi vesi, uudet lääkepillerit. No, näitä päiviä on ihmisellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti