Kirjoitin eilen kaksi kertaa, kun olin niin tuohtunut. Kerroin C:lle hoitajasta ja C oli sitä mieltä, että aina minulle tapahtuu. Totta kai, kun olen jo vuosien ajan ollut hoitohenkilöiden kanssa tekemisissä niin kotona kuin sairaaloissa. Myös taksinkuljettajien kirjo on laaja kohdallani. Sekin siksi, kun käytän usein takseja ja kuljettajia on jokaiseen junaan. Oikeammin jokaiseen taksiin. Minullakin elämä ennen oli tasaisempaa, mitä tulee omituisesti käyttäytyviin ihmisiin. Sitten sain tuta yhtä ja toista, nähdä ja kuulla, todeta ja olla todistamassa, että kaikki ei ole aina kuten luulisi.
Kerroinko jo, että tänä vuonna lähettelen joulukortteja? Ostin jo muutamia ja joitakin oli entuudestaan, mutta loppuivat kesken ja sitten hankin lisää. Ensimmäinen satsi lähti punakuoressa halvemmalla postimaksulla, seuraavat normaalipostissa kalliimmalla ilman punakuorta. Pudotan postilaatikkoon ensi viikon tuuraajapäivänä. Viime vuosi oli kortiton vuosi ja nyt moni hämmästelee "nyt se muisti". Olen saanut ensimmäisen joulutervehdyksen. Puhelimessa N:ltä. Hänellä on nyt kortiton vuosi. Olisikohan niin, että joulukorttien suosio olisi hiukan laantunut tänä sähköpostin ja puhelimen aikana? Vähän persoonatontahan tuommoinen lähettely on, mutta ah, niin modernia. Mitenkäs asetat takan reunalle niistä kumpiakaan tai panet piirongin kulmalle esille?
Serlan nenäliinat ovat alkaneet haista. Ne parantavat nuhan kai sekä vielä paljosta niistämisestä sierettyneen nenän. Pitää olla tarkkana nenäliinaosastoilla, sillä en tykkää hajusteista muualla kuin parfyymeisseä. Pyykkisaippuapulverilaatikotkin ovat saaneet lisää korkeutta. Eivät enää mahdu siihen paikkaan meillä, missä aina ovat olleet. Mitä varten muutetaan? No, näistä asioista en ole kovin tuohtunut, jos ollenkaan. Sopeudun kunhan kerkiän.
Tuuli ujelsi kotikadulla sellaisella voimalla yöllä, että heräsin. Vastapäisen talon puut notkahtelivat ja oman pihan paksut koivut taipuivat nöyrästi. Laivassa Itämerellä ei taatustikaan ollut hauskaa. Tiedän vähän siitä kyydistä itse kerran myrskyssä seilanneena juuri Tukholmasta tullessa. Sain taas unen päästä kiinni ja näin unen, jossa pelkäsin suurta koiraa. Sillä oli leuassa pitkä limavana ja hammasrivistö julman näköinen.
Ihan syystä olet ollut tuohtunut. Aika outoa ja varsinkin välinptämätöntä toimintaa hoitajalta. Hän on kuitenkin toisen ihmisen kodissa. Saitko selvyyttä peiton korvausasiaan, vai menisikö tuollainen kotivakuutukseen? Ja joo, onneksi ei oltu nyt lähdössä Tukholmaan tai Tallinnaan, vaikka molemmissa olisi kiva taas käydäkin.
VastaaPoistaMarjatta. Hoitaja seurasi silmä tarkkana, kun peittoa puhdistin ja eilen puhelimessa ilmoitti, että kun sain sen puhtaaksi, hyvä niin. Ja olihan se toki hyvä niin. Tosin lopullisen tuloksen näin vasta peiton kuivuttua ja veretön oli.Tämmöiset korvausasiat tuppaavat kehittymään aina riitakysymykseksi. Mutta luulisi heillä olevan vastaavia tilanteita varten jonkinlainen vakuutus. Hyvää viikonloppua.
VastaaPoista