Kyllä nyt taas kirjoituttaa, vaikka ei ole suuremmin asiaakaan. Silloin kyllä fiksuna olisi parempi olla kirjoittamatta, mutta kuka väittää, että olen fiksu?
Meiltä alkaa loppua ruoka. Onneksi Herkku tuo huomenna tehtyäni tilauksen. Pääsen liikkeelle vasta 8.päivä. On tämä semmoista organisoimista ja sidoksissa olemista, johon kyllä on alkanut vähitellen tietysti tottuakin vuosien aikana. Joskus kun hiukan vieraammalle ihmiselle kerron, hän ei ymmärrä tai usko. Parempi olla kertomatta. "Mikset sä pääse? Pyydä joku kotiin.Onhan sulla vapaata.Eiks miestä voi sitten jättää?" Olen kuin joku kummajainen järjestäytyneessä elämässä. Kesä taas tuo tullessaan uusia ikävyyksiä. Tuuraajilla lomat, kaupungilla ei tuuraajan tuuraajaa, on vaan sinniteltävä. Taivaan kiitos tietokoneesta, netistä, verkkopankista,puhelimesta ja siitä, että roskikselle ei ole kilometrien matka. Eilen kipaisin kaksi kertaa ja toisella jäin J-P:n kanssa suustani kiinni. Puhuttiin tämän talon asioista, kuten kunnon naapurusten kuuluukin. Privaattiasiana tuli esille se, että J-P:n pojalla oli synttärit. Kunniakkaat 5v. Toivotin tomeralle miehenalulle hyvää syntymäpäivää. Samana päivänä oli luovuttu lastenrattaiden käytöstä. Eihän semmoisia enää iso mies.
Aloitin Italiaan kirjettä. Siitä kuuluu tulla nyt pitkä. Edellinen hiljattain oli pelkkää sairaalatarinaa ja sitä ennen oli tolkuttoman pitkä väli ja se on kurottava nyt umpeen. Italiassa ei mediat paljoakaan vaivaudu Suomen asioista kertomaan, että tärkeät kuulumiset ovat ystävien varassa tai jos joskus Suomi-Seurassa on suomalaisia sanomalehtiä. Nekin viiveellä. Italialaistunut ystäväni on politiikasta kiinnostunut ja minulla onnettomalla ei täkäläisestä aivan vahvaa tietoa ole, kun satunnaisesti seuraan ja torstaisin joskus kuuntelen ja katselen tv:ssä eduskunnan kyselytunteja, joista en sitten edes kaikkea muista. Hän on myös taiteesta kiinnostunut ja olin hyvin onnellinen muistaessani mainita Tove Janssonille pyhitetyn puiston Katajanokalla. Vanha puisto ja Töölöntorin nurkalta-blogin pitäjän mielestä himpun verran ränsistynyt. No, vielä ei olla kesässä, jolloin vähän petraantuu. Ainakin puihin lehtiä ja maahan ruohoa. Kukkaistutuksista en ole varma. Tuskin sinne ainakaan pykätään Muumia puistotontuksi.
Jotkut ystäväni ovat jo pitemmän aikaa olleet sitä mieltä, että televisiosta ei enää tule kunnon ohjelmia. Olen aina semmoinen jälkijunassa kulkeva ja nyt olen itsekin asian äkännyt. Harvoin kivoja ja hyviä elokuvia, ja jos, niin uusintoja, keskustelutkin vatvovat yhtä ja samaa, uutiset totta kai käypiä, muuten sitä tipahtaa. Ruokaohjelmien runsaudesta olen paasannut ja yhä olen samaa mieltä, että aivan liikaa. Sitten nämä hengissä pysymyskilpailut milloin missäkin primitiivisissä olosuhteissa! Ei kiinnosta minua.Kauniita ja rohkeita en seuraa.Emmerdalea kyllä, jos on aikaa. Kauppakanavien mainokset uuvuttavat ja ostokanavienkin ohjelmat junnavat samojen ohjelmien parissa. Animal Planetissa liiankin tutuiksi käyneitä leijonia ja haikaloja, tarinat maan alla ja päällä toistavat itseään. Vai olenko minä muuttunut liian vaativaksi ja kriittiseksi? Kuuntelen mieluummin äänikirjaa varhain vuoteessa ja puolison hiukan yskän karhentamaa nukkumista. Keuhkot kuitenkin kuvattiin puhtaiksi nyt viimeisimmällä sairaalakeikalla.Sitten nukahdan ja nukun pitkän yön. Nukahtamispilleriä en useinkaan enää tarvitse. Silmänaluset ja iho tykännyt. Elämä on ihan kivaa ilman televisio-ohjelmiakin. Enkös ole kuitenkin aika fiksu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti