Käytin eilen ensimmäistä kertaa uutta pölynimuriani.Siinä on näyttöruutu. Oli pakko tutkia ohjekirjasta. Entinen oli semmoinen vanhanaikainen, mutta melko hyvin imevä. Tämä imee niin, että paksut matot nousivat kippuralle, kunnes löysin imutehon säätöpainikkeet. Merkkivaloja joka lähtöön. Ihan kuin auton kojelauta, vilkkuja sentään ei ole. Muistan ikivanhan vuosikymmeniä sitten hankkimani Nilfiskin. Ihan yksinkertainen, mutta silloiseen aikaan moderni vehje. Ei ollut säätöjä, ei valoja. Huristen imi pölykissat tanakasti pystyasennossa seisovaan sisukseensa. Sen jälkeen on ollut monta imuria, aina pölytekniikan ihmeitä. Tämä nykyinen on sentään ihmeellisin.
Ohjeissa kielletään, että ei saa missään tapauksessa imeä värikasettien värijauhetta. En ollut aikonutkaan. Ei liioin saa imaista räjähtäviä nesteitä tai kaasuja. En näitäkään ole aikonut. Seuraavan ymmärrän, avointa imuputkea ei ole hyvä pitää kasvojen lähettyvillä koneen käydessä. Ei kerrota, miksi, mutta arvaan, että imuri voi skalpeerata. Kyllä nyt, kuulkaas, alkaa koti puleerautua näillä imuilla, kun tällä tehovehkeellä mennään nurkasta nurkkaan. Kokonaan en huushollia ensimmäisellä kerralla imuroinut. Oli semmoinen koeajo vasta. Pitää tutustua lisää.
Puhelimessa keskustelin N:n kanssa maailman kielistä ja Ilkka Malmbergin kirjoituksesta, jossa sanotaan ruotsin kielen olevan turhaa. N on suomenruotsalainen ja hyppi heti seinille. Ihan oikeasti, pieni kieliryhmä maailman kieliryhmien joukossa. Niin mutta kun Islannissakin ymmärretään, väitti N. Tästä ei tokikaan ollut Malmbergin kirjoituksessa kysymys. Jos mennään pitemmälle Eurooppaan, on ruotsi sama kuin puhuisimme siansaksaa tai klingonia, yritin.Malmberg hehkutti englantia ja näinhän se on. Pikkulapsetkin puhuvat englantia ja sillä pärjää maailman turuilla, jos ei nyt aivan Kiinassa, jossa on se maailman eniten puhuttu kieli, mandariinikiina. Englanti vasta kolmantena hindin jälkeen, espanja vanavedessään. Ruotsi ei päässyt tähän listaan. N:ää huvitti,kiina! No, siellä on toista miljardia kiinalaista ja kaikki puhuvat mandariinikiinaa. Siinä on se ykkönen. Venäjän kieli tässä listassa kahdeksantena. Ranska kolmantenatoista. Väliin mahtuu saksa, japani, portugali, bengali, thai, korea ja arabia. Muut kaukana perässä.
N koetti vielä kepillä jäätä: mitenkäs sitten suomi? Sitä ei puhuta kuin viiden miljoonan ihmisen voimalla, eikä Islannissa ymmärretä. On kuin hyttysen pissa. Juu, sanoin, mutta siitä ei ollutkaan kysymys. Esperanto taitaa jäädä suomenkin jälkeen. Eikä sen kielen maailmanlaajuisesta osaamisesta ikinä tullut mitään, vaikka vanhempieni ystävä Ema-setä puolusti esperantoa henkeen ja vereen, opetti sitä ja puhui sitä kuin vettä. Minullekin aiottiin opettaa ja saatiin vedetyksi ainakin kerran mukaan, mutta tuntui niin hoopolta, että suututin Ema-sedän mielipiteilläni ja lopetin opiskelun. Sen taisin varmuuden vuoksi saada kallooni, että "mi amas vin" tarkoittaa rakastan sinua. Mihin olisin sitä tarvinnut, en tiedä.Ehkä keräsin tätä lausetta varmuuden vuoksi eri kielillä. Käytettiin saksaksikin molemmin puolin seurustellessani Horstin kanssa. Siinä iässä rakkaus on totista puuhaa, melkein kuolemaksi, jos se päättyy. Jäin henkiin.Enkä enää tarvinnut "ich liebe dich".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti