14. toukokuuta 2014

OSAAN SEISTÄ YHDELLÄ JALALLA

Fysioterapeutti kehui mua! Edelliskerran jälkeen selvää kohentumista. Menin vain kyynärkepin varassa tarkastukseen. Pystyin seisomaan yhdellä jalalla tukeutumatta toinen jalka kohotettuna  kymmenen sekuntia, kun viime kerralla meni heti alkuun ihan läskiksi. Lihakset voimistuneet selkäpuolella, mutta etupuolella tehdään vielä töitä. Kaikki liikkeet, mitkä fyssari pyysi tekemään, menivät hyvin. Olen ihan ylpeä. Tässä vaiheessa en fyssaria enää tapaa.Olen omillani.

Huomenna kaupungille heti tuuraajan tultua. Rollaattori mukaan, koska tulee taas olemaan kannettavaa, vaikka teinkin tilauksen Herkkuun ja tuodaan perjantaina.On tämä nykyaika semmoista hemmottelua kuluttajille. Toki maksaa. Totta kai. Mikäpä ei? Herkun kotiin kuljetuksen takia saan aikaa muille osastoille, kun, kuten olen kertonut, aikaa suttaantuu henkilökunnan vähyyden vuoksi. Minulla on vain vajaa kolme tuntia. Kaipaan aikoja, kun voin olla kaupungilla vaikka koko päivän. Ei kiirettä mihinkään. Joskus ystävän kanssa kahvilla, näyttelyissä, rupattelemassa ja maailmaa parantamassa. No, nyt on näin ja menettelee, kun pannaan menettelemään.

Tilasin uusia äänikirjoja, matkaa ja historiaa. Ensi yönä, jos ei nukuta, nautin kuuntelemisesta. Vaikka ei olekaan sama asia, kun pitelee kirjaa kädessä. Ei sinne päinkään. Ei vaan ole semmoista aikaa nykyisin, että voisin kirjaan kädessä keskittyä. Pitäisi olla ympärillä kiireetön rauha, eikä niin, että toinen korva on kaiken aikaa valppaana vastaanottamaan ääniä puolison taholta.Kaipaan näitäkin aikoja, kun kaikki oli toisin. Aloin kuunnella Satunnaisen matkailijan, Juhani Mäkelä (1938-2010), kirjaa Etelämeren saarista. Hän matkaili siellä vaimoineen. Kaukana, kaukana, eksoottisilla atolleilla, pikkusaarilla palmujen katveessa, valkoisilla sannoilla meren aaltojen rikkoutuessa koralliriuttoihin. Mäkelä teki matkoistaan televisioon ohjelmiakin.Leppoisa ja verbaalisesti lahjakas kaveri.

Ilves tuli Helsinkiin! Aiheutti ruuhkat kaupungilla. Kummityttö ajoi Helsingistä Helsinkiin ja aikaa suttaantui 50 min. Tuli puolison vahdiksi, kun minä olin fysioterapeutin luona Vegassa. Minua kuljettanut taksikuski vähätteli tämmöisiä presidenttien valtiovierailuja ja väitti niitä aikansa eläneiksi. No, joka tapauksessa Viron valtionpäämies on kyläilemässä ja tietää ruuhkia ehkä huomennakin. Kyllä naapurisuhteita pitää hoitaa myös visiteeraamalla toistensa luona. Ei mitään aikansa elänyttä touhua.

Hyvää yötä, minä menen nyt nukkumaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti