27. toukokuuta 2014

HUOLI HUOMISESTA

Heräsin viideltä ja nyt kello on puoli kuusi. Eilen vielä tähän aikaan aamusta ulkona lämmin ja asteita monta, nyt alle kymmenen. Helle oli ja helle meni, josta suurkiitos. En tykkää semmoisesta, että ihminen on sään takia vetämättömissä.Hikistä ja kuumissaan olevaa sortsikansaa liikkeellä, romaninainen tyrkytti Aleksilla kielokimppua, jäätelökioskin edessä jonoa Espan puistossa.

Puoliso nestehukan takia sairaalassa ja on jotain muutakin taas. Päivittäisiä sairaalamatkoja, muutoksia arkeen. Ilmoitin heti kotiapuun, että pesijänaisten ei tarvitse tulla. Tulivat. Kuulemma syynä tulemiseen se vanha klassinen informaatiokatko. Ihan kuin puhuisi seinille, kun ilmoittaa asioita. En ollut kotona naisten soittaessa ovikelloa, mutta närkästynyt puhelinsoitto tuli. Ei maha mittää.

Ystäväni N  meni mökille ja istutti eläviä kukkia ja hienon pikkulansa eteen muovikukkia. Heillä on niin hieno pikkula että tuskin kellään muulla. Kaikki viimeisen tekniikan päälle, putkesta vettä järvestä, lämpimät istuimet, kaikki tyylillä. Minua jäi askarruttamaan nämä muovikukat.Tämä heidän pikkulansa on kuitenkin tavallisen neliskanttinen mökki, eikä kahdeksankulmainen kuin eräässä toisessa paikassa. Sitä ennen en ollut semmoista nähnytkään. Tosin ei enää käytössä, kun vedet tuli ja meni jo nykyajan konstilla sisävessoissa, mutta kuriositeettina mainio nähtävyys pihalla ja kylän puusepän oivallinen taidonnäyte. Minulle ei milloinkaan selvinnyt, miksi siinä piti olla kahdeksan kulmaa.

Uudet europarlamentaarikot äänestetty Brysseliin. Suomen eduskunnassa muutoksia. Katselin äänten laskentaa enkä jääkiekkoa. Kyllä oli ehdokkailla jännät paikat, sen näki kasvoista. Halu päästä vähän isompaan maailmaan vaikuttamaan on suuri. Ja onhan Brysseli ihan kiva kaupunki ja välillä pääsee Strasbourgiinkin. Työn iloa ja menestystä uusille mepeille ja vanhoillekin.

Lähden aamupäivällä sairaalaan. Kun on päivystyksessä, vierailuaika ei ole tiettyyn aikaan, saa piipahtaa. Minun piipahtamiseni on kuitenkin pitkä ja ihan luvan kanssa. Ajavat sitten pois, jos haluavat. Istun hiljaa ja nätisti, en aiheuta häiriötä. Katselen puolisoa, joka suurimmaksi osaksi nukkuu. Ajan parran siitä huolimatta. Ei vastustele, on unessa. Tämmöistä tämä taas. Iltaisin yksin kotona tunnen ikävää, huoli puolisosta painaa. Syvempänä kuin ennen.




2 kommenttia:

  1. No voi! Hellepäivätkö aiheuttivat nestehukan? Ihan kummallinen hellejakso olikin ja jo toukokuussa. Vähän vähempikin lämpö riittää. Toivottavasti puolison olo taas kohenee.

    Nuo informaatiokatkokset ovat aika käsittämättömiä nykyisten puhelimien aikana. Ja varsinkin vielä kun olit heti soittanut. Närkästys pitäisi kohdistaa ihan vaan katkoksen aiheuttajaan.

    VastaaPoista
  2. Hellejaksopa hyvinkin,Marjatta. Mutta nyt ainakin minä nautin tästä "syksystä". Panin oikein hansikkaat käteen.

    Informaatiokatkosta aina syytetään, vaikka kysymyksessä olisi huolimattomuus. Asennoidun tämmöiseen "katkokseen" hyvin skeptisesti.

    VastaaPoista