Eilen röntgenissä ja lääkärissä. Tohtori katsoi kuvia: metalli murtunut. Sisso, ajattelin ja ihanko uuteen leikkaukseen? No, ei sentään, näitä sattuu silloin tällöin, ei huolta kumminkaan. Luutumista riittävästi tapahtunut ja joulukuussa kuvataan taas. Kättelimme, tohtori ja minä. Tartuin kyynärsauvaan ja lähdin.Vähän epämääräisin tuntein. Ei huolta,sanoi.
Olin pyytänyt, ei: olin rukoillut, ettei kummityttö tee mitään huushollitöitä ollessani vastaanotolla. Lupasi ja petti lupauksensa. Oli imuroinut, pyyhkinyt pölyt, pessyt lattiat ja avannut kaikki ikkunat. Sekä vielä ulko-oven ulkoa ja sisäpuolelta, ylhäältä ja alhaalta. Minä joskus alhaalta. Hikinen oli tyttö ja minä kiittelin. Annoin viinipullon ja se olikin ainoa korvaus. Ei olisi muuta huolinutkaan. On minulle syntymäpäivälahja, kertoi. Kiva lahja!
Syntymäpäivistä puheen ollen, olemme saaneet kaksi kutsua. Toinen 50v ja toinen 90v. Emme mene. Meillähän on nämä olosuhteet. Onnitellaan muuten. Posti toi minulle perhosia Tampereelta. Fly Stickers lukee pakkauksen takana, eikä alle 3 vuotiaille. Kiinasta lennähtäneet alun alkaen. Tarroja ja päällimmäinen siipipari irrallaan, jotta hyvällä mielikuvituksella näyttäisivät lentävän. Toistaiseksi tukevasti kiinni alustassaan. Mukava lahja sekin, minä kun tykkään perhosista. Isäni kutsui minua hiukan arvelluttavasti päiväperhoksi.
Tänään oli tuuraajapäivä ja minä stadissa. Herkussa peräti kolme kassaa töissä! Loppuviikon kassajonot pitkiä kuin nälkävuosi, kiemurtelivat pitkin Herkkua. Asetuin jonon jatkoksi ja päästelin itsekseni ärräpäitä. Jo senkin takia, että jälleen ja taas kerran ne isot hissit epäkunnossa. Olivat kuulemma eilen simahtaneet. Hissin vaihtoa, rapuissa rollaattorin kanssa ja suurta kiukkua. No, selvisinhän minä, kun oli pakko, mutta harkitsin vakavasti siirtymistä muuhun puotiin tekemään ostoksia. Semmoiseen, jossa on henkilökuntaa ja ehjät hissit.
Räpelsin itseni kukkaosastolle ja ostin Antirrhinum-kukkia. Jalostettuja leijonankitoja ja niitähän ne. Juuri niitä, joilla isäni pelotteli, kun olin pikkuinen vielä, painoi kukan toisesta päästä ja se avasi "kitansa" kuin syömään aikova leijona. Minua pelotti ihan hirmuisesti.Nämä "kidat" kauniita maljakossa. Tykkään leijonistakin, mutta vallan eläinten kuninkaana sitä en pidä. Pitäköön maineensa. Olisiko puhvelilla enemmänkin kruunu päässä? Ainakin komeat on sarvet.Luonto-ohjelmat tehneet tehtävänsä ja leijona kokenut minun mielessäni jonkunlaisen inflaation. Kuten maailmanmatkaajaystäväni, monet safarit käynyt Afrikassa, sanoo: kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Tavanomainen eläin. Hihkun enemmän nähdessäni kuvaruudussa pienen ai-ain tai isomman guanakon.
Kukkuluuruu ja kirjoittamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti