Uutta parempaa aamua mennään kuin eilen aamulla. Puoliso siirretty osastolle ja ainakin eilen oli enemmän hereillä, tosin rauhoitettuna, että hoitajat pystyvät hoitamaan. On se semmoinen murheenkryyni tämä minun mieheni! Syötin viemäni hedelmät, ajoin parran ja leikkasin peukalon kynnen, joka oli tullut yllättäen muita pitemmäksi. Talon puolesta tuli kahvi ja pulla ja annoin nekin. Sitten alkoi nukkua ja minä lähdin pois. Keskustelin hoitajan kanssa, saman, jonka kanssa jo puhelimessakin. Hyvissä käsissä tuntuu jälleen olevan. Tänään aloittaa osaston oma fysioterapeutti työt. Olin tyytyväinen.
Ratikkaan menin matalalattiapuolelta, koska se kyynärsauvan kanssa minulle helpointa. Istahdin muitta mutkitta kahden istuttavalle penkille, jossa eräs nainen jo istui. Hän nousi heti salamana ylös ja siirtyi siihen tuoliin, joka on lastenvaunun kuljettajalle tarkoitettu. Muut paikat olivat varattuina. Sieltä hän katseli minua kuin rosvoa, joka oli häntä häirinnyt ja vielä rikkonut tämä pyhän suomalaisen intimiteettisuojan. Muistin sen HS:n artikkelin, jossa juuri tästä meidän arkuudestamme ja toisen ihmisen läheisyyden pelosta kirjoitettiin, miten suomalainen suhtautuu "bussissa toisen viereen istumiseen". Näin se siis todellakin käytännössä sujuu!
Olen ratkaissut kahdet syntymäpäivälahjat, joihin pippaloihin saimme kutsut. Kysyin nuoremman lahjakalun,50v, vaimolta, mitä ostan, kun heillä on kaikkea ja koti niin tyylikäs, että sitä ei voi särkeä tyylittömällä tavaralla. Ei kippoja, ei kappoja, ei kukkia, ei mitään säilyvää, mutta samppanjaa tai whiskyä. Ostin vuosikertasamppanjaa ja minulla oli Alkossa oikein myyjä asiantuntijana. Viivyimme pitkään samppanjaosastossa ja minä kuuntelin tarkkaavaisesti ammattitaitoisen myyjän tarinointia.Toinen juhlakalu,90v, saa onnitteluadressin postissa. Ei taidakaan enää tämänkaltaiset adressit olla muodissa, kun löysin Akateemisesta vain kahta lajia. Osanottoadresseja kyllä satamäärin kallan tai muiden vakavien näköisten kukkien kuvia kannessa. Lähetetäänköhän enää edes sähkösanomia? Käytetäänkö shekkejä? Oravannahkoja ei, sen minäkin tiedän.
Olen varannut itselleni tänään kampaajan. Pitää hyödyntää tätä aikaa, kun puoliso on poissa. Sosiaalitoimisto ei tykännyt, kun ilmoitin. Kunta maksaa aina kukauden eteenpäin omaishoitajapalkkion ja pitää ehkä tämmöistä tilannetta omaishoitajan lomana. Aikaisemmin maksettiin vain viidestä päivästä. No, lomaahan tämä ei nyt ole, luppoaikaakin jää niukasti, kun ravaan päivittäin huoltamassa puolisoa sairaalassa ja henkisellä puolella on rasitusta. Toivon, että puoliso kotiutuu säällisessä ajassa, ettei kaupunki joudu repimään pelihousujaan. Kuitenkin me tulemme yhä edelleenkin näiden force majeure-tilanteidenkin kanssa kunnalle halvemmaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti