TELEVISION JA PUHELIMEN TARJONTAA

Televisiosarja House kuuluu ystäväni C:n mieliohjelmiin. Olen tietoinen, että sarja kertoo sairaalaelämästä henkilökuntineen ja potilaineen. Enempää en tiedä, ennen kuin äsken luin netistä. Gregory Housea esittää Hugh Laurie, joka on saanut tunnustuksena työstään Golden Golb-palkintoja. Senkin luin, että Housen sairaala on New Jerseyssä. Itse en ole kertaakaan sarjaa katsonut. Kammoan näitä sairaalajuttuja, johtuen ehkä siitä, että olen pikkutytöstä asti sairaaloissa ravannut, eikä se tunnu vieläkään loppuvan. Mikä näissä lääkärisarjoissa oikein ihmisiä viehättää? C hekumoi minulle viikottain Housesta kertoen tarkasti juonet ja Housen eriskummallisuudet, jotka tuntuvat ystävääni suuresti ihastuttavan. Tiedot menevät yhdestä korvasta sisälle ja toisesta ulos.

Jos istun tv:n ääressä, katselen mieluummin humoristisia sarjoja, harmittomia sarjoja tai silloin tällöin jotain dekkarisarjaa tai elokuvaa, matkadokumentteja, luontosarjoja, asiaohjelmia. C:llä ja minulla ei ole yhteistä säveltä televisio-ohjelmien suhteen. C inhoaa sydämensä pohjasta leijonia ja apinoita. Sulkee kuulemma television, jos ruudussa vilahtaa jompikumpi näistä lajeista. Leijonat ovat pahoja petoja ja apinat taas kuulemma muistuttavat liikaa ihmisiä ja paviaaneilla on epämiellyttävän näköinen pallukkatakapuoli.Minulle taas ei ole yksikään eläin inhon kohde. Tunnen sydänalassani pistoksen, jos en saa nenäliinaan kiinni partsin lasissa hääräävää ötökkää ja kärsimättömyyden kasvaessa jahdissa, liiskaan lopulta viattoman hyönteisen ja heitän raadon alas. Niin ei saisi tehdä. Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että tälläkin tappamallani olennolla olisi ollut samanlainen oikeus elää kuin minullakin. Hyttysiin olen suhtautunut toisin. Varsinkin mökillä yöaikaan niitten ininä on tehnyt minusta melkein hullun. Silloin en ole antanut armon käydä oikeudesta, van lätkinyt niiltä hengen ilman sen suurempia omantunnontuskia.Ketä varten nämä hyttyset muuten ovat olemassa?

Puhelinmyyjät ovat näin syksyisin ennen joulua aivan vimmalla kimpussa. Jokikinen päivä joku jotain kauppaa. Enkä ole niitä kohteliaimpia ihmisiä niissä tilanteissa. Ymmärrän heidän tekevän työtään, ansaitsevan leipäänsä, mutta kun päivittäin häiritään ja myyntitekniikassakaan ei aina hurraamista ole. Joku latelee tuotteen tiedot ilman pilkkuja ja pisteitä monotonisella äänellä kuin ulkoa lukien. Joku toinen on ottanut hyökkäävän asenteen, eikä yritäkään kuunnella mitä toisella on sanottavana. Aloitetaan kymmenellä hyvällä ja yhdeksällä kauniilla eli lahjoilla, joita mahdollinen ostaja tulee saamaan, jos kaupat lyödään lukkoon. Ehkä tämä kikka houkuttaa, en tiedä, eikä minua. Puhelimessa en osta yhtään mitään. Tiedän, että on olemassa puhelimitse kauppaamisen kielto, mutta vielä en ole siihen tarttunut. Taisi Äijä blogissaan kerran tämmöisestä mahdollisuudesta puhua. Hänkin kun oli suivaantunut puhelinmyyjiin. Mitä lähemmäksi joulua pääsemme, sitä innokkaamin myyjät ovat kimpussa. Joku tilaa/ostaa ja se olkoon hänen asiansa.