TYÖHUONEESEEN UUSI ILME

Eilen nivelrikosta ortopedin vastaanotolla. Lonkista ja selästä röntgen- ja magneettikuvauksiin. Että sillä lailla.Tämän jälkeen taas vastaanotolle ja kuulemaan, mitä seuraavaksi. Saas nähdä, miten mun käy! Kummityttöä joudun vaivaamaan ja, koska tyttö on enkeli, lupasi tulla kotivahdiksi.

Kaupunginmuseon Ystävä kun olen, tuli kutsu Hakasalmen huvilaan Rasvaletti-näyttelyn avajaisiin 12.11. Ja kukapas muu kuin kunnon stadilainen Lasse Liemola näyttelyn avaa. Valokuvia 1950-luvun Helsingistä. Kivaa saada kutsu, vaikka en voikaan mennä. Elättelen toivoa, että jonain tuuraajapäivänä myöhemmin. Tämmöistä tämä on.

Kummitytöllä oli tänään huima ehdotus. Hänen esteettistä silmäänsä on jo kuulemma vuosia häirinnyt tämän työhuoneeni sisustus ja järjestys, sanoisinko epäjärjestys. Vaihdetaan  tämä pienempi kirjoituspöytä makuuhuoneen komeampaan tammipöytään, kirjahyllyt (kirjat, joita on paljon, pahvilaatikoihin odottamaan siirtoa) toiselle seinälle kaapisto niinikään, paperit arkistoidaan asianmukaisesti, siivotaan perusteellisesti jne. Hulluhan se tyttö on! Pari päivää kuulemma tähän menee ja minä saan vain istua ja katsella. Apujoukoiksi kirjoituspöydän vaihtoihin hän aikoo raahata isänsä, minun lapsuudenystäväni, jota ideaa suuresti vastustin. Ensi viikolla kuulemma alkaa. Uhkaili kaikenlaisella niin kauan, että lopulta myönnyin tähän hullun hommaan. Hän kutsuu sitä projektiksi.Vanha kunnon Boston-keinutuoli siirtyy olohuoneeseen. En kyllä ymmärrä, minne sinne. Silkkipuu saa lähteä roskikseen tai suljetaan se parvekkeelle. Aivanhan tässä alkaa pyörryttää, kun makuuhuonettakin parannellaan. Onneksi hänen haukankatseensa hyväksyy muun osan huoneistosta ja jättää kajoamatta.

Italiasta pitkä kirje. Maan mainiossa matkaraportissa kertoo käynnistään Wienin Belvederen palatsissa, jossa pääsi hekumoimaan muun muassa Gustav Klimtin taiteella. Oli nähnyt "elävänä" Suudelman ja Adele Bloch-Bauerin muotokuvan, joista ensinmainittu on minulla maljakon kyljessä ja jälkimmäinen samppanjalasissa. Olisi se poikaa nähdä nämä alkuperäisinä! Olen tainnut blogiin kirjoittaakin Gustav Klimtistä, joka on yksi mielitaiteilijoistani. Ensimmäisellä Wienin matkallani olin siinä iässä, että minua kiinnosti kovasti Praterin huvipuisto. Tuntui se kiinnostavan ystäväänikin, koska meni sinne miehensä kanssa katselemaan Wienin näkymiä maailmanpyörä Riesenradesta.. Saammekohan me keväällä tämmöisen pyörän Katajanokalle? Lupakin kuulemma jo on ja kupungin päättäjät olleet kovasti suosiollisia. Ette usko, mitenkä mukavia ja mukaansa tempaavia ystäväni matkaraportit maailmalta ovat. Hän rakastaa taidetta ja historiaa. Kertoo näkemästään ja kokemastaan, elämyksistä Euroopan kaupungeissa. Wienistä piipahtivat 60 km päähän Slovakian Bratislavaan, joka sekin kaupunkina oli viihdyttänyt. Ollapa mukana! Päästäpä vielä kerran...