Tänään sain surusanoman. Pitkäaikainen ystäväni Anja on kuollut. Poika soitti ja kertoi äitinsä nukkuneen pois kolme viikkoa sitten. Ehkä siitä on kuukausi, kun puhuin Anjan kanssa puhelimessa. Hän sairasteli ja minun elämäni pyöri puolison ympärillä. Aikaa ei aina mukamas ollut edes soittelemiseen. Ei pidä paikkaansa. Aikaa on, jos on halua. Se vain jäi. En kanna kuitenkaan huonoa omaatuntoa, olimmehan yhteydessä vuosien aikana useinkin. Ennen tapasimmekin silloin tällöin.Ystävien rivit harvenevat. Elämä on niin. Hautajaisiin en mene. Tämän sanoin pojalle samalla kun kerroin osanottoni. Anjalta jäi kaksospojat. Kumpikin pappeja. Anja oli ollut kirkossa poikiensa kanssa ja sanonut sieltä poistuessaan pääsevänsä hyviin käsiin Jeesuksen luo, kun aika koittaa. Se on nyt koittanut. Anja oli uskovainen ihminen. Hyvää matkaa, ystäväni.
Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
(Eino Leino, Hautalaulu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti