Ei mitään myrskyä meilläpäin ainakaan. Päätin valvoa ja odottaa. Ei edes suurempaa tuulen ujellusta, katulampun vinhaa heilumista tai puitten syviä kumarruksia. Vettä satoi vallan maltillisesti. Menin nukkumaan. Heräsin yöllä myöhemmin, kun puoliso höpötti jotain unissaan. Meni ohi ja jatkoin uinailuani. Omaishoitajan uni on verrattavissa pienen lapsen vanhemman nukkumiseen. Herkkää kuin mikä. Pienikin ääni valpastuttaa ja on otettava selvää.
Eilispäivän peseminen kaupungin puolesta sujui kohtsiististi. Vain kerran puoliso yritti kiukuspäissään purra toista hoitajaa tämän pestessä nivustaipeita. Hiukan minua hymyilytti, kun toinen hoitajista toivoi, ettei "kolleega saa traumaa tapahtuneesta". En tähän päivään mennessä ole oppinut ymmärtämään näitä ammattitaitoisia, kuten minulle on väitetty, hoitajia, joiden tehtäviin kuuluu juuri pestä kaikenlaisia sairaita, joiden käyttäytyminen ei suinkaan ole terveen ihmisen kaltaista. Toivottavasti hoitaja selvisi puremisaikeesta ilman henkisiä vaurioita! Enkä enää jaksa pyydellä anteeksi puolisoni käyttäytymistä. He tietävät tänne tullessaan tilanteen kuin myös pestävän esiintymisen. Sekä sen, ainakin pitäisi tietää, että kaikki johtuu kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta aivoinfarktista. Silloin meni jotain rikki.
Lihaton lokakuu! Kuulin siitä, mutta minua ei hetkauttanut. Me syömme kasvisruokaa muutenkin silloin tällöin, tosin useimmiten lisukkeena lihalle. Jos kala ei ole lihaa, niin on meillä toteutettu jo muutaman kerran lihattoman lokakuun teemaa. Taiten valmistettu kasvisruoka on todella hyvää. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka olisi koko ateria. Nykyisinhän erilaiset salaatit kuuluvat jo raavaankin miehen ruokapöytään. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani niitä yleensä kutsuttiin halveksivasti kanin ruuaksi ja ladottiin pinoon lautasen reunalle mahdollisimman kauaksi muusta ruuasta. Itse tykkään vallan mahdottomasti uuniruuasta, johon olen pilpunnut erilaisia juureksia, maustanut hyvin, jopa tilkkasella hunajaa. Tämmöistä voisin syödä vaikka kahden edestä. Lisukkeeksi ei kaivata lihaa, ei kalaakaan. Joskus on hyväkin jättää nämä kaksi pois vähäksi aikaa ruokavaliosta. Mutta että kokonaan ja ikuisiksi ajoiksi, epäilyttää. Kun ihminen on kuitenkin sekaravinnon syöjä jo hampaistonsakin takia, ruuansulatusjärjestelmästä puhumattakaan. Toisaalta taas, mitä olen kasvissyöjiä katsellut, tuntuvat olevan terveitä ja voimissaan, tosin yleensä hyvin hoikkia ja heidän elämänkatosmuksensakin tuntuu olevan pelkkää vihreyttä.
No, minähän luin tietysti CurryKanelin lihattoman makaroonilaatikon ohjeen hänen blogistaan ja siitä intouduin lokakuun teemasta hetken kirjoittamaan. Hänen laatikkonsa näytti herkulliselta. Soijavalmisteita en ole ainakaan tiettävästi maistanut. Soijakastike on ainoa, jota käytän. Ja mieluusti. Etten vaikuttaisi ihan untuvikolta, niin toki tiedän soijapavun yleisyyden maailman viljelykasvien markkinoilla. Kaikki kunnia soijapavulle, varsinaiselle proteiinipommille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti