Joitakin aikoja takaperin matkapuhelimeen ilmaantui viesti, jossa kerrottiin minun saaneen monta miljoonaa euroa tai oikeammin dollaria. Pitää vain soittaa annettuun numeroon ja tiedustella asiasta lisää. En soittanut ja poistin koko höpsötyksen. Kun en uskonut tähän "onneen" sen enempää kuin teelehdistä ennustamiseen tai siihen, että USAn presidentin nahoissa on ollut ulkoavaruuden olento. Tämän kaltaisia tekstiviestejä ovat muutkin saaneet ja moni mennyt lankaan. Puhelu ohjautuu jonnekin Huitsin Nevadaan ja maksaa maltaita.
Ikinä en ole mitään amerikanperintöäkään saanut, mutta puolison äiti olisi, jos olisi elänyt. Meille tuli juhlallisen näköinen kirje lakitoimistosta, jossa kerrottiin amerikantädin kuolleen ja suomalaisserkkujen perivän. Perintö ei yltänyt serkkujen lapsiin, vaan potti tietysti suureni, jos joku serkku oli kuollut.Luimme testamentin ja tiedotteen ja minä mietin, kuinkahan monta elossa olevaa serkkua Suomessa amerikantädillä on, kun itsekin lähti tästä elämästä jokseenkin iäkkäänä.Tämän lähemmäksi amerikanperintöä emme ole päässeet. Huimia tarinoita kyllä kuultu suunnattomista rikkauksista, jotka on perintönä saatu. Onneksi olkoon. Minä olin vanhempieni ainoa lapsi ja olin siitä kiitollinen. Monien sisarusten välit ovat menneet poikki ikuisiksi ajoiksi perinnön jaossa. Ystävällisistä ihmisistä tulee ahneita susia ja vielä vuosikymmentenkin jälkeen saatetaan ajatella "tuo sormus olisi kuulunut minulle".
Ystävälläni C:llä on näinä päivinä syntymäpäivä. Semmoinen pyöreä juhla. Sain kutsun, mutta enhän minä voi. Ei mitään suuria kalaaseja kuitenkaan, kaviaaria ja samppanjaa kuulemma on tarjolla. Minä soitan puhelimella ja toivotusten jälkeen kerron, mitä Zsa Zsa Gabor on sanonut iästä. No, kukako on Zsa Zsa Gabor? Unkarilainen näyttelijä, myöhemmin USAssa, semmoinen vaalea kaunotar, monet avioliitot läpikäynyt. Syntymävuosiakin on kaksi 1917 ja 1919. Ei siis mikään tyttönen enää. Elää nettitiedon mukaan. Hän on sanonut "Minun mielestäni ikää ei ole olemassakaan. Tiedän kaksikymmenvuotiaita tyttöjä, jotka ovat vanhempia kuin minä." Minä olen samaa mieltä, että ikää ei ole ja jos se nyt on, niin ei kovin tärkeä. Ihminen itse on merkittävä ja se, minkälainen hän on. Ja näin meidän kesken, tiedän minäkin näitä parikymppisiä, jotka ovat minua vanhempia.
Nyt menen siirtämään itseni normaaliaikaan. Pyydetään siirtämään kelloja, mutta ajattelin siirtää vain sitä pienempää viisaria tunti taaksepäin. Heräsin kesäajassa. Aina sama juttu.
Isosetäni lähti Amerikkaan joskus 1900-luvun alussa, mutta jäljet ovat kadonneet. Pitäisiköhän etsiä... ei perinnön toivossa, vaan sukuhistorian.
VastaaPoistaJa Gabor puhuu asiaa!
Mukava tarina!
Tuulia, isosetäsi lailla lähti moni muukin etsimään Amerikkaan parempaa elämää vielä 1920-luvullakin. Niin lähti minunkin isäni suvusta muutama. Jotkut pitivät yhteyttä Suomeen, toiset eivät. Sukututkimus voisi olla mielenkiintoista ja ehkä saisi tietää, mitä sitten tapahtui...
VastaaPoistaUusi viikko alkanut. Mukavaa sitä Sinulle. Toivottavasti ei kovasti myrskyä Turussa päin.