Talvi ei lähtenyt yön aikana.Kerrotaan sen jäävän.Henkilö,joka ei ole työntänyt pyörätuolia 5-10cm lumessa,ei tiedä,mitä se on.Vaikka lumi on pehmeää,ensimmäiset pienet pyörät tökkivät.Eteneminen hidasta,voimia kysyvää työntäjältä.Jos tuolia vetää,se kulkee isot pyörät ensimmäisinä helpommin,mutta vaatii suunnattomia voimia vetäjältä.Puoliso auttaa omalta osaltaan,mutta hänen voimansa uupuvat hetken kuluttua.Lihaksia ei ole kuten ennen käsissäkään.Aurattu alusta helpompi,vaan ei esteetön sekään.Lumi ei ole viholliseni,mutta en näissä olosuhteissa siitä pidä.
Tänään olisi ryhdistäydyttävä ja otettava ensinnäkin joulupuu pois parvekkeelta ja sitten ikkunoista muut valot.Pantava talteen kaappiin odottamaan seuraavaa sesonkia.Pyykkikone töihin sunnuntaista huolimatta.Tämä taas johtuu viime yön tapahtumista.Ulos emme mene.Piha tosin siististi aurattu illalla.Lykkiminen tuntuu liian raskaalta yöllisen valvomisen jälkeen.Huomenaamulla liikkeelle.Puolisolla hammaslääkäri.
Työpöytäni on parvekkeen edessä.Ulos en näe,sillä partsin lasit paksussa jäässä.Pakkastakin kymmenisen astetta.Ei auta muu kuin panna taas tähän kohtaan Bo Carpelanin hetkeen sopiva runo.
"Pakkanen iskee ja pakottaa talon
asukkaat paksuihin tamineisiin ja
lumihiljaisuuteen.Äänet kilahtavat
kuin viiltohaavat kirkkaassa ilmassa.
Illemmalla hiljaisuus leviää ja pimeys
kaareutuu mustien tähtitaivaiden taa."
(Alkutuuli,suom.Kyllikki Härkäpää)
On tässä talvessa ainakin yksi hyvä puoli.Sopivia runoja hyllyssäni enemmän kuin sadepäivien runoja.Kumisaappaat eivät niinkään luovaa ihmistä innosta.Ei edes punaiset.Kautta aikain on hiihdelty hankia hiljakseen.Talvinen metsä inspiroi.Lumivaippa panee riimittelemään.Sinertävät varjot hangella loihtivat runosuonet sykkimään.Liikkumaton valkoinen luonto herättää runoilijan sielun.Lumiset luodot merellä pakottavat laulajan laulamaan.Satavan,maahan laskeutuvan lumen valkoisuus ja pehmeys hurmioittaa sanan taitajan.Pohjoisen taivaan revontulet kirvoittavat maallikonkin mielen etsimään runon muotoa.Jos ei ääneen,niin hiljaa itsekseen lumon ympäröidessä koko ihmisen olemuksen. Ja Katri Valan sanoin Talviyö-runossa "Ilma kilahtelee kuin lasikello/helisee puitten huurreneulaset...".
Talven ja pakkasen hyviä puolia on etsittävä.Roskiksessa ei haise pahalle,kun ruuanjätteet biolaatikossa ovat jäätyneet.Minulla on hienot talvisaappaat.Niitä ei voi käyttää kesällä.Tuntuu mukavalta tulla ulkoa sisälle lämpimään,heilutella varpaat taas vertakiertäviksi ruumiinosiksi.On kivaa katsella pakkaspäivää ikkunan läpi ja kietoa tiukemmin torkkupeittoa ympärilleen.Sekin miellyttää,kun voi sanoa puolisolle,ettemme mene tänään ulos.Ja jos kumminkin,niin saa kietoa kaulansa ympärille uuden karvan,jota ei myöskään voi kesällä tehdä.Puolisollakin vastikään hankittu peite pyörätuolissa,joka muuna vuodenaikana on kaapin kätköissä.Jos piha ja katukäytävät huolella aurattu,voi lykkiä rennosti huolta vailla,vaikka pakkanen paukkaa ja lumi narskuu pyörien ja saappaitten alla.Näin kun ajattelee,niin "Olkoon maailman meno näin ja valitus ja murhe pois",kuten A.Kivi on sanonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti