Nyt on tämä rouva niin täpinöissään,että pitää kirjoittaa uudemman kerran samana päivänä.Katselin/kuuntelin Wienin filharmonikkojen Strauss-konserttia niin kuin monena vuonna aiemminkin.Mutta hekuma ei syntynytkään musiikista,vaan selostajan puheesta kun kertoi Gustav Klimtin näyttelyistä Wienissä.Tanssijoiden taustalla oli Klimtin töitä,mutta minä olin silloin lämmittämässä siskonmakkarakeittoa.Mikä moka! Miten proosallista!
Olen vannoutunut "vanhan" taiteen ihailija,mutta sydämeni on myös altistunut monen uudemman taiteilijan töille ja heistä ehkä kaikkein mieluisin minulle on itävaltalainen Gustav Klimt (1862-1918).Minulla on pieni kirjanen hänestä.Tukholmasta ostin kerran kaksi upeaa mukia (joita harvoin käytän,ettei mene rikki),joissa Klimtin elämänkumppanin vaatesunnittelija Emilie Flögen(1874-1952) kuva. Prahasta toin maljakon,jossa on Klimtin kuuluisa Suudelma.Siinä on sekä Emilie että Gustav rakastavaisina.Klimt maalasi muotokuvien lisäksi maisemia,unikkoniittyjä,taloja,soita,aamu-utuisia lampikuvia.Hän ei kaihtanut erotiikkaakaan töissään.Näitä teoksia on aina Wienissä esillä useissa gallerioissa ja näyttelyissä.
Tänä vuonna Itävallassa juhlistetaan Gustav Klimtin syntymää 150 vuotta sitten.Näyttelyitä niin Wienin Belvederessä maaliskuusta lähtien kuin Wien-museossa toukokuusta syyskuuhun.Ja nyt jos valta olisi niin kuin on mieli,lähtisin Wieniin.Olen ollut siellä muutaman kerran,mutta en yhdessäkään Klimtin näyttelyssä.En ollut häntä silloin vuosia,vuosia sitten "löytänyt". Oltaisiinkohan Ateneumissa niin valveutuneita,että tekisivät Helsingissäkin näyttelyn Klimtille? Edes vaatimattomamman kuin Wienin näyttelyt. No,luen kirjaani,juon kahvia Klimt-mukista ja syön palan sacherkakkua 14.7. joka on Gustav Klimtin syntymäpäivä,ostan keltaisia kukkia Klimt-maljakkooni ja kuvittelen olevani Wienissä.Mielikuvitus on väkevä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti