"Tänään ulkoilua",kirjoitin eilen.No,piha ja jalkakäytävät,kadutkin auratut.Kävihän meiltä kulku kuin tanssi.Alkoi sataa lunta.Sitä tuli pyrynä ja sankasti.Oli kuin perunapellossa olisin pyörätuolia lykkinyt.Suojatien oli raitiovaunu tukkinut.Kadun yli emme päässeet sen enempää me kuin ratikan toisella puolella ylitystä odottava rouva rollaattorin kanssa.
Suojatie on pysäkin jälkeen ja jos pysäkille on jonoon ängennyt toinen ratikka,on se auttamattomasti suojatien päällä.Auran kasaamat kinokset estävät kiertämisen.Miksi tunkeutua toisen perään,kun voisi päätepysäkillä seistä odottamassa ennen suojatietä? Eihän jälkimmäiseen vaunuun oteta pysäkillä edes matkustajia.Juttelin kuljettajan kanssa,jonka asennoituminen oli epäkohteliasta ja asiatonta.Raitiovaunuilla ei ole liikennesääntöjen mukaan minkäänlaista erioikeutta saada parkkeerautua suojatielle.Ensimmäinen vaunu lähti ja tämä siirtyi eteenpäin ja rouva sekä me pääsimme lopulta kadun yli.
Soitin kotona Töölön varikolle raitioliikenteen työnjohdolle,joka vastaa nelosen liikkeistä.Miehelle oli tilanne tuttu.Pahoitteli.Minä olin luminen,märkä,väsynyt ja turhautunut ihmisten ajattelemattomuuteen (=kuljettaja).Annoin kuulua.Työnjohto lupasi tiedottaa nelosen kuljettajille asiasta,jota en nyt heti eiliseltä istumalta uskonut.Enkä usko vieläkään.Maailma on mennyt siihen,että ei enää välitetä,kun ei itse joudu kohteeksi.Tai kuka tietää.Jokaisen ymmärtämättömän ja omaan napaansa tuijottelijan olisi hyvä istuutua pyörätuoliin tai tarttua sen kahvoihin ja työntää huomatakseen,mitä se on,kun on ylipääsemättömiä esteitä muodossa tai toisessa toisten ihmisten ajattelemattomuuden tai tyhmyyden takia.
Arvatkaa,lähdemmekö tänään ulos? Emme totisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti