Hyvää tätä vuotta. Näin sitä aloitetaan ikään kuin puhtaalta pöydältä.Noin konkreettisestikin,sillä olen tässä järjestellyt papereitani jo muutamana päivänä.Ison osan silppuriin asti. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt,kuten en ennenkään.En siis aio ryhtyä paremmaksi ihmiseksi,en kurkottautua ylenpalttiseen hyvyyteen,en voi edes tupakoimista lopettaa,kun en ole aloittanutkaan.Viiniä meinaan ottaa kuten ennenkin silloin tällöin ja kun päähän pälkähtää.Aion olla suustani entisen tapainen,enkä aio ottaa siihen ystävääni yhteyttä,johon rakensin viime vuonna välimatkaa.Omaishoitajankaan velvollisuuksia en aio lisätä tai vähentää,en ruveta vieläkin etevämmäksi,koska olen jo aika hyvä.Ainoa,mihin voisin puuttua,on sillointällöinen suvaitsemattomuuteni,mutta annan senkin olla ja tuoda väriä elämääni.Siispä jään jetsulleen entisen kaltaiseksi ihmiseksi.
Tämän vuoden kunniaksi paukuttelijat eivät tunteneet kellonaikoja ja viis veisasivat määräyksistä.Meilläpäin alettiin hulvaton metelöinti jo reilusti ennen klo 18 ja sitä sitten jatkettiin yhtä hulvattomasti niin että viimeinen isompi pamaus suoritettiin puoli kahdeksalta aamulla.Kuinka paljon on vahinkoja tapahtunut,en tiedä,sillä aivan taatusti niitä on.Ehkä on suuren urhoollisuuden ja rohkeuden merkki,jos jokin paikka kropassa prakaa vaikkapa eliniäksi.Paska juttu,mutta tulihan paukuteltua.
Vuosi alkoi Helsingissäkin pikkupakkasen puristuksessa.Meillä näyttää mittari neljää astetta.Piha osin valkoinen.Ehkä niukasti sataneesta lumesta.Parvekkeen lasit samassa kunnossa kuin autoni lasit ennen.Piti aina ruveta skrapaamaan.Näitä laseja en aio.Onhan jonkunlaista parvekedesignea nyt kun Helsinki on maailman muotoilupääkaupungin 2012 arvon saanut.Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen hehkutti yöllä Senaatintorilla asiaa niin että minäkin vallan ylpistyin,vaikka en ole ikänäni mitään muotollut paitsi sahramilla höystetystä pullataikinasta polkkapoikia ja kirkonovia jouluksi.Odotan oikein mielenkiinnolla,mitä kaikkea tapahtuu tämän vuoden aikana.
Puoliso tuli uniseksi jo heti iltauutisten jälkeen eilen,eikä hänen nukkumiseensa vaikuta kovatkaan äänet.Kävin välillä vilkaisemassa,mutta mies nukkui,kuten sitä sanotaan,kuin pieni porsas.Hyvä niin,sillä makuuhuone on kadun puolella.Ja niin hän uinaili mistään mitään tietämättä vallan seuraavaan vuoteen asti.Yöllä kyllä oli tapahtunut vuoteessa vahinko,jotta oli pantava pesukone töihin,vaikka tämmöistä juhlapäivää tässä vietetäänkin.Sairaus ei katso kalenteria.
Illalla soi ovikello.Ponkaisin sohvalta kuten Keväthuumaus-laulun Anttila ampaisi ylös vuoteeltaan ja avasin oven.Marjo-naapuri toivotti hyvää uutta vuotta ja ojensi ruusun ja kortin,missä Giacomo Francian Pyhä Rocchus-maalauksesta yksityiskohta, valkoinen koira leipä suussa.Koko teos on Sinebrychoffin galleriassa.Siinä on maisema,mies,keppi ja koira.Giacomo Francia (1486-1557) syntyi ja kuoli Italian Bolognassa.Rocchus (1295-1327)oli ennen pyhyyttään tavallinen ylimysmies.Möi omaisuutensa,matkusti Roomaan ja alkoi hoitaa siellä tuhoavaan ruttoon sairastuneita.Ihmeparantumisiakin tapahtui.Häntä alettiin rukoilla ruton ehkäisemiseksi ja Pyhä tuli titteliksi aikanaan.Rocchus sairastui ja vetäytyi metsän siimekseen.Eräs koira toi hänelle leipää päivittäin pitäen näin Rocchusta hengissä.Tämä oli Pyhän Rocchuksen tarina lyhykäisesti kerrottuna ja netistä napattuna.
Marjo,kukan ja kortin antaja, on taiteesta kiinnostunut henkeen ja vereen asti.Opiskelee ja työskentelee sen parissa.Murheekseni hän on muuttamassa talosta pois.Jälleen lähtee miellyttävä naapuri.
Eipä tässä tätä enempää kuin että vielä kerran KAIKILLE OIKEIN MUKAVAA TÄTÄ VUOTTA.Ja kiitoksia Heidille toivotuksesta ja Carpelanin runon kehumisesta.Hyvä se on minustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti