Hämärää ulkona,vaikka aamu jo pitkällä.Meillä rauhallinen yö takana.Tänään ulkoilua.Emme varsinaisesti ole ulkona olleet moniin päiviin.Invataksista jonnekin sisälle ja sieltä taas taksiin.Tänään asia paikataan.Näin minä olen sen tuumannut.Aura kävi moneen kertaan eilen siistien katua ja pihaa.Jalkakäytävätkin saivat silauksen samalla.Tuntuu kuin kaupunki ja huoltofirmat olisivat vihdoinkin jotain oppineet kahdesta edellisestä lumitalvesta.Vai kuvittelenko vain?
Katselin eilisen Suuren vaalikeskustelun.Siinä rymisteltiin yhdessä viimeistä kertaa joko erikseen taikka kaikki yhteen ääneen.Loppua kohti lämmettiin lisää.Väitettiin jonkun sanomaksi jotain,jonka toinen kiisti.Sauli Niinistön otsaan ilmestyi punertavia ryppyjä tivatessaan Paavo Väyryseltä ajankohtaa,koska olisi Väyrysen väittämää sanonut.Mutta kaiken sen sanaisen sekamelskan keskellä: on se Pekka Haavisto niin symppis kaveri!
Puoliso kuuntelee Panu Rajalan kirjaa Juhani Ahosta.Sitten kuuntelen sen minä.On muuten ollut aika,kun luin moneenkin kertaan Ahon lastun "siitä suuresta lohesta".Aivan tarkoituksella.Se oli aikaa kun minäkin kalastelin.Ihan totta.Isäni oli innokas kalamies ja olen häneltä perinyt yhtä sun toista ja niihin perimisiin kuuluu mieltymys,nyttemmin laannut,onkimiseen ja virvelöimiseen.Mökillä oli noihin harrastuksiin aikaa ja sitten olemme asuneet Espoossa paikassa,jossa meri syksyisin ryski vallan keittiön rappusille asti.Kesällä istuksin omalla laiturilla ja katselin kohon hyppelemistä laineilla.Kun Ahon lastua lohesta luin,elin voimakkaasti mukana,vaikka minun kalastamiseni eivät koskenpartaalla tapahtuneetkaan.Koskia olen muuten katsellut,moniakin.
Olisihan se kumminkin vallan toista ollut,jos olisin Ahon tapaan saanut nähdä,kun "pullahti tuon tuostakin paksu musta selkä tai loirahti melan kärkeinen pyrstö veden pinnalle".Minun saaliini lievemmissä vesissä oli ahvenia tai joskus ohuenlainen pieni hauki.Isommat tarttuivat uistimeen,jota heiteltiin laiturilta tai vedettiin veneen perässä minun soutaessani.Isä suoritti tärkeämpää tehtävää uittamalla siimaa ja viehettä ja antoi minulle neuvoja veneen kulun nopeudesta.Se oli kaikkinensa tarkkaa puuhaa jo kun valmistauduttiin kalalle lähtöön.Niin oli Ahollakin "no niin,kalamiehet ymmärtävät valmisteluhetkien hermostuneen jännityksen pitemmittä puheitta."
Näin niitä kesiä muistellessa,tunnen ikävää noihin aikoihin,kun olin isän tyttö.Kahden istuimme veneessä silmät tiukasti veden pinnassa,josko huomaisimme kalan liikkeet ennen sen tarttumista syöttiin.Tai juttelimme hiljaisella äänellä ja vain kuuntelimme ympäristöämme airojen työntyessä pinnan alle.Joskus olimme pysähdyksissä kaislikon reunassa onkivavat kädessä silmät ahneesti kohon liikkeissä.Sorsa lehahti kaislojen uumenista lentoon ja jossain hypähti pieni kiiltäväpintainen kala.Kaislikko suhisi somasti tuulessa,poutapilvet taivaalla.Vielä oli pitkä aika syksyyn,kun panimme kalavehkeet talviteloilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti