Tästä päivästä tuli jälleen kerran sellainen päivä,kun verisesti huomaan olevani tuuraajan varassa.Soitti tuntia ennen kun piti tulla ja kertoi sairastuneensa.Peruutan kampaajan,jota olen jonottanut jo viikkokaupalla.Seuraava yritys 26.1. Nyt sitten vain hammasta purren muutettava päivän ohjelma.Menemme ensin äänestämään,sieltä lykkiydymme pankkiin ja lopuksi Stockmannille.No,force majeure ei ilmoita tulostaan etukäteen ja siihen on sopeuduttava.Myönnän että harmittaa.
Mikähän taho nyt sitten haluaisi uhrata rahojaan Guggenheimille Helsingissä,jos päästään niin pitkälle asiassa? Kun jo kulttuuriministeri pesi kätensä lykäten,kuten eilen pärmänttäsin,taloudellisen puolen matkailulle,jota ei myöskään kaiketi asia kiinnosta.Olen yhä sitä mieltä,että museon rahoittaminen kuuluisi osaltaan molemmille plus sitten tietysti joillekuille muillekin.Kaikkihan maksaa.Ehkä Helsingin museo olisi sen väärti.Puuttuuko suomalaisilta uskallusta heittäytyä? Pelätään,jos meneekin suohon? Helsingin Taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Siren puoltaa henkeen ja vereen asti Guggenheimin tulemista Suomeen ja Helsinkiin.On kertonut,jos Helsinki luopuu hankkeesta,on museolla muissa Pohjois-Euroopan maissa ottajia.Jäämme nuolemaan näppejämme.Eikä uutta tilaisuutta tule.Joskus voi alkaa potuttaa
Maailmanmatkaajaystäväni saivat tuta kodissaan,mitä meinaa se,kun ollaan myrskyn kourissa ilman sähköä,josta kaikki on kiinni.Jopa vessan huuhtelut.Vettä hakivat poikansa perheen hanoista,veden kuumensivat kahvia varten retkikeittimen avustuksella.Polttivat takassa roihua koko 38 tunnin ajan,jolla heitä säälimättömästi koeteltiin.Kynttilän valossa käyskentelivät villaan käärittynä.Onneksi ulkona ei ollut kylmää,kertoi se pienempi,kevyempi,nuorempi ja heikompi astia.Ennen muinoin tämmöinen elämä oli tavallista,tuikitavallista mökeissä ja tölleissä.Retkikeitin taisi olla ainoa,jota ei pirteissä tunnettu.Sen tilalla oli puuhella tai komea kivinen takka,jossa jälkimmäisessä yleensäkin ruoka valmistettiin.Eikä vesiklosettiakaan ollut,vaan asiat toimitettiin minne milloinkin.No,tämä ystävieni kokemus alkeellisimmessa elämänmuodossa oli hetkellistä ja ehkä ei aivan ylipääsemättömän kauhea sittenkään.Hymyillen siitä selvittiin,koska tunnen nämä ihmiset.
Kello tuli tässä jo yhdeksän ja sain peruutettua kampaajan sekä varattua uuden ajan parin viikon kuluttua.Nyt sitten valmistautumaan kaupungille lähtöä varten ja viettämään päivää,joka ei näin pitänyt mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti