Ikkunoista näkyvä maisema on postikorttimaisen talvinen,puut lumesta valkoisia,parvekkeen lasit jäässä,pihalla jalanjäljet lumessa.
"Talviset puut,
hauraat,niiden hiljaisuuden
näin,en nähnyt
kun olin nuori."
(Bo Carpelan suom.Tuomas Anhava)
On se nyt niin talvista,niin talvista.Voivat nekin ihmiset,jotka ovat "oikeaa" talvea kaivanneet,olla tyytyväisiä ja mennä tekemään ulos enkelin kuvia.Meidän on mentävä tekemään pyörän ja jalan jälkiä.Asiaa postilaatikolle ja pikkuiseen lähipuotiin.Mutta vain siinä tapauksessa,että pihaa ja katuja on aurattu.Tästäkö nyt alkaa se aika,kun liikkumiset pyörätuolin kanssa ulkona liittyvät aurauskaluston miesten tekemisiin? On kahdesta talvesta karvaita kokemuksia.
Eilen oli kaksi kiehtovaa matkadokumettia tv:ssä.Hurtiguten-risteily Norjan rannikolla ja brittiläisessä Intiassa syntynyt näyttelijä Joanna Lumleyn lumoava matka Niilillä.Lumley on menossa etsimään joen alkulähteitä,josta matkasta lisää seuraavissa jaksoissa.
Hurtiguten-matka Norjan vuonojen tuntumassa oli pohjoisessa maisemissa missä minäkin puolison kanssa olen samoja näkymiä katsellut.Tosin auton ikkunasta.Huikean korkeita vesiputouksia vuorien rinteillä,pieniä pittoreskejä kyliä vuonojen pohjukoissa,kalankuivaustelineitä ja uskomattoman turkoosinsinistä vettä,mikä minua ällistytti ensinäkemältä.Tämmöisestä laivamatkasta olen aina haaveillut niin Niilillä kuin Pohjoisen napapiirin pohjoispuolellakin.
Jos saisin valita,niin Niili vetäisi pitemmän korren.Sen näkeminen ja kokeminen on ollut jo lapsuudestani lähtien unelmissani. Isä kertoi Egyptistä ja Kuninkaiden laakson hautalöydöistä,jännittävistä muumioista,farao Tutankhamonin kultaisesta kuolinnaamiosta ja kaikista niistä kalleuksista,jotka juuri tässä vielä koskemattomasta haudasta arkeologi Howard Carter löysi.Myöhemmin Niili putkahti mieleni kuvioihin lukiessani Agatha Christien kirjoja.Mika Waltarin mukana vaelsin Sinuhen seurassa muinaisen Theban kapeilla kujilla.Imin halukkaasti itseeni kaiken silloisen Egyptin elämästä,jumalista,kuolemasta,kaikesta.Televisio pönkitti myöhemmin lisää mielikuvitustani nykyisen Egyptin matkakuvauksillaan ja kasvatti hillitöntä halua päästä itse näkemään tuo valloittava maa,jossa virtaa salaperäinen Niili.
Kiihkeä halu nähdä omin silmin tuo kaikki on yhä tallella,mutta nyt katselen olohuoneen sohvan nurkasta muiden filmille tallennettuja kuvia ja hyvä niin.Ja aina voin piipahtaa ainakin menneisyyteen lukemalla vielä kerran Waltarin Sinuhe egyptiläisen.Kaikki nuo viisitoista kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä.
"Ihmisenä olen elävä ihmisessä ikuisesti enkä sen tähden kaipaa uhreja hautaani ja kuolemattomuutta nimelleni,Tämän kirjoitti Sinuhe,egyptiläinen,hän,joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti