Maailmanmatkaajaystäväni lähtevät taas maailmaa katselemaan,jos niin voi sanoa "maailmasta",jossa ovat vuosikaudet ensin asuneet ja Suomeen takaisin muutettuaan visiteeranneet vaikka kuinka monta kertaa.(Tässä kohdin tulee pieni korjaus kuolemattomaan blogikeskusteluuni taannoin ruuasta nimeltänsä Jakob-lentäjä,että olisivat mukamas herkusta luopuneet sen liiallisen nauttimisen takia muinoin Svea-mamman helmoissa.Kyllä se siis on yhä ystävieni ruokalistalla.)Maan nimi,jonne nyt aikovat,on heille ylen tuttu Etelä-Afrikka. Meistä ne,jotka eivät ole saaneet iloa maassa käydä,tiedämme Krügerin suuren luonnonsuojelualueen sijaitsevan juuri Etelä-Afrikassa. Näihin maisemiin jos pääsee,on saatava kameraan heti tallennettua kuuluisat Big Five,joita ilman ei turisti voi lukeutua kuuluvansa kunnon safarinkävijän kastiin.Stockmannin Herkussa oli kerran juusto nimeltään Famous Five,mutta sillä viisikolla taas ei ole mitään tekemistä sarvikuonon ja kumppaneiden kanssa.Tässä voisi olla mukava aasinsilta juustojen maailmaan mutta olkoon.
Flunssa on pakenemassa kropastani.Ripsuja on jäljellä ja tarkoittaa,että yskittää vaakasuorassa asennossa,nenä hilseilee ja silloin tällöin vuotaakin,jolloin vanha tuttu paperinenäliina on taas poikaa.Ääni ehkä himpun verran tavallista matalampi,mutta se on pelkästään hyvä asia.Matalalla äänellä puhuminen on aina vakuuttavampaa.Tästä olin kerran kuuntelemassa teatteriohjaaja Marja-Leena Haapasen luentoa Porthaniassa.Haapanen esitelmöi kehon kielestä kuin myös äänen käytöstä.Oli muuten hauskimpia luentoja,missä milloinkaan olen ollut.Ei lähelläkään sitä ankaran vakavaa esitelmätilaisuutta,missä aiemmin olin ja missä kerrottiin huumorin ja naurun olemuksesta.Huumori on totista puuhaa.Melkein itketti.Luennoitsijaa en enää muista,oli kuitenkin miespuolinen.Joku yleisöstä oli tuonut mukanaan vauvaihmisen.Vauva ei tykännyt kuunella aikuisten asioita ja päätti alkaa parkua.Esitelmöitsijä katkaisi puheensa ja pyysi jyrkin sanoin vauvaa poistumaan.Siinä meni äiti myös ulos.
Marja-Leena Haapasen sanomasta minun kyllä piti puhumani.Muistan kun palasin kotiin intoa puhkuen ja varmana siitä,että alan viestittää tarkoituksella sekä ilman tarkoitusta kehollani.Kropalla tuntuu olevan enemmän sananvaltaa kuin suulla. Haapanen kertoi,miksi me suomalaiset lähetämme kehollamme lähinnä tiedostamattomia viestejä,kun muualla on aina käytetty silmiä ja koko kehoa puhetta pönkittämään.Hän oli sitä mieltä,että se johtuu nuoresta vuorovaikutuskulttuuristamme.Muualla Euroopassa on keskusteltu paljon kauemmin.Se taas siksi,että ihmisiä on ollut enemmän,sivistys omaamme vanhempaa ja on ollut tultava toimeen keskenään.Ei ole ollut sitä autiutta kuten meidän korpimaisemissamme,missä purossa alavirtaan uiskennellut lastu on saanut aikaan hirmuisen mielenkuohun ja vihaisena arvuuttelemaan,mistä lastu on oikein tullut ja kenen toimesta.Tätä mentaliteettiahan meillä on yhä,emmekä siitä helposti pääse eroon edes euron ja EU:n avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti