Juhani Kirpilän taidekoti on Helsingin Hesperian puiston kupeessa.Juhani Kirpilää siellä ei enää näy,mutta hänen valtava taidekokoelmansa hätkähdyttää.Tauluja seinät täynnä kattoon asti.Mikä koti! Juhani Kirpilä (1931-1988) oli lääkäri,poikamies ja hän testamenttasi omaisuutensa ja kotinsa Suomen Kulttuurirahastolle.Silloin kun minä Taidekoti Kirpilässä kävin,piti vierailu etukäteen sopia.Nykyistä käytäntöä en tiedä.
Juhani Kirpilällä oli tapana kutsua suuri joukko ystäviä ja muuta väkeä kotiinsa silloin kun puiston hevoskastanjat olivat täydessä kukassa. Ja kastanjoiden kukkimisaikaan avattiin Kirpilän Taidekoti yleisölle kesäkuussa 1992.Sieltä on upea näköala puistoon ja Pohjoiselle Hesperiankadulle.Mutta kuka nyt ajattelee edes katselevansa ikkunoista ulos tässä sanomattoman arvokkaassa ja kauniissa museokodissa,joka näyttää melkein siltä kuin Juhani Kirpilä olisi juuri pistäytynyt vaikka Mottiin lounaalle.
Kirpilä piti kastanjankukkajuhlia aina kuolemaansa asti.Hän muutti Hesperiankadulle 1979 ja ensimmäiset juhlat Töölössä olivat seuraavana vuonna.Kirpilä oli asunut Espoossa ja Ullanlinnassa Helsingissä,joista paikoista juhlat siirtyivät Etu-Töölöön.Ruokapuoli oli miehekkään tyylikästä lampaanviulusta mätiin,loheen,siikaan,perunasalaattiin ja lihapulliin ym.Juomat runsaat,iloista puheensorinaa korkealla kastanjoiden yläpuolella.Kirpilässä kannattaa käydä kuka taiteesta tykkää!
Puoliso tänään hammaslääkärissä.Tavallistakin kipuherkempi,vaikka ei sen isompaa edes tehty.Huusi kuin syötävä.Hävetti.Kielenkäyttökin sitä lajia,että häpesin lisää.Vaikka sekä hammaslääkäri,hammashoitaja että minä tiedämme tämmöisenkin sanailun kuuluvan sairauteen.Pyytelin anteeksi puolisoni puolesta.Pieni tyttö tuli vastaanotolta äitinsä kanssa ulos ennen meitä ja sanoi iloisesti "hyvinhän se meni,vaikka vähän koski." Puolisoni,aikuinen mies, ajatteli toisin.
Lunta oli tullut yöllä lisää,eikä auraaja käynyt pihalla.Siinähän taistelin meille tien taksiin.Nyt piti mennä tavallisella henkilötaksilla,koska kaupunki ei korvaa lääkärimatkoja.Kela korvaa loput omavastuuosuuden jälkeen kun teen hakemuksen.Ja kun ajettiin lopuksi Stockmannille,on se taas pelkästään omasta pussista.Mutta sieltä kotiin on kaupungin heiniä.Hohhoijaa.Venäläiset ovat maasta poistuneet.En sanaakaan kuullut venäjää.Tuntui oikeastaan mukavalta pitää Helsinki jälleen omana.
Kotona soitin valmistavankoulun luokkatoverille A:lle.Toivotin hyvää syntymäpäivää,josta asiasta yhteinen ystävämme C oli minulle vinkannut.A:ta en ole sitten kouluaikojen nähnytkään ja hänkin on yksi niistä tytöistä,jonka kuuluu tulla kutsutuksi kotiini C:n,P:n ja S:n kanssa.Joskus kesän korvalla.Näin puhuin A:lle. Mitä varten ei voi etunimiä käyttää? Saman nimisiähän on Suomi täynnä.Mutta kun C on kieltänyt.Ehkä siksi,kun hänen etunimensä on hiukan harvinaisen erikoinen.Niin että olkaamme nyt sitten pelkkiä kirjaimia.
Olenhan minäkin nimimerkki,vaikka kaikki ystäväni tietävätkin oikean nimeni.Se taas johtuu siitä,että kun 19.12.2009 tämän aloitin,ajattelin,ettei kukaan tule lukemaan ja näin sitten anelin ystäviäni tutustumaan Stadin Friidun kirjoitelmiin.Kyllähän kirjoittelija,joka netissä julkaisee,toivoo jonkun piipahtavan lukusille.Näin on näreet.On muuten sitten oikeittenkin kirjailijoiden kohdalla sama juttu.Jos kukaan ei osta kirjaa tai muuten lue,niin kyllähän siinä ikävät ajatukset valtaavat mielen eikä itsetunto ole kovin korkealla.
Sanonpa siis että kirjoittamisiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti