FLUNSSA

Olen päässyt livahtamaan sen ikävästä kourasta vuosikaudet.Hiukan ylpeillytkin asialla.En enää päässyt.Se yritti kumota minut sängyn pohjalle siinä kuitenkaan onnistumatta.Koetin voittaa kehnon olon,enkä suostunut mittaamaan itseltäni kuumetta.Jos olisi ollutkin,ei olisi muuttanut mitään.Olin saanut reippaanlaisen flunssan.

Minulla on velvollisuudet hoidettavana on tilanne mikä tahansa.Yritin kyllä saada lähikauppaa tuomaan ostokset kotiin,mutta "se ei kuulu toimenkuvaan".Soitin toiseen.Hiukan kauempana olevaan,jossa olen vain kerran vieraillut.Siellä vastasi nauha "kerro viesti äänimerkin kuultuasi".Outo vastaus myymälässä.En viestiä kertonut.Aloin valmistella puolisoa kaupungille lähtöön myös itseäni.Olo oli kehno.Nenä oli yhtä punainen kuin Nasse-sedällä aikoinaan ja paperinenäliinapaketti paras ystäväni,kun lykin hangessa pyörätuolia inva-autoon.Kirosin yhteiskuntaa,jossa ei tarvittaessa saa apua edes lähikaupan henkilökunnalta.

Hain lottovoittoni ja jätin uuden hakemuksen.Tein heräteostoksen.Puolisolle uudet korvaläpät.En ollut löytänyt vanhoja,mihin lienen nekin kadottanut.Sitten ruokaa ostamaan.Punainen nenäni ja kurja olemukseni herätti kiusallista huomiota tutuissa myyjissä.Minä olin pokkana ja hymyilevänä kuten aina.Ostin summalla,joka olisi ehkä ollut myös tervetullut ei-asiakasystävälliseen lähikauppaan.

No,en minä parantunut ole.Nuha hiukan hellittämässä,kurkku on kipeä ja yskä saavuttaa pian huippunsa.Kylkiluita aristaa voimallisten aivastusten ja yskimisten uuvuttamina ja yhä pasteerailen kotona paperinenäliinapaketti visusti kädessä.Suunnittelen kuitenkin toivorikkaana kampaajalle pääsyä huomenna ja sitä että ei tarvitsisi peruuttaa tuuraajan tulemista.Päivä näyttää.

Istuessamme eilen Stockmannilla odottamassa kyytiä näin miehen pyörätuolissa ulko-ovien luona.Hän autteli itseään jaloilla päästäkseen eteenpäin.Toinen käsi roikkui hervottomana vieressä ja eteneminen vaikeaa,kun edessä oli vielä parit raskaat lasiovet.Ihmisillä oli kiire,eikä heillä ollut silmiä päässä ja lisäksi puuttui auttamisen halu.Nousin ylös tuolistani ja riensin miehen luo. "Haluatteko ulos?" Hän myönsi kiitollisen oloisena ja yritti yhdellä kädellä napittaa nahkatakkinsa etumusta.Napitin takin ja hän sanoi suurempia vaikeuksia olevan yleensä vetoketjujen kanssa.Minä puolestani kerroin olevani tottunut auttelemaan,kun omakin mies on pyörätuolissa.Työnsin hänet ulkopuolelle ja paikkaan,johon tahtoi kuljetustaan jäädä odottelemaan.Miksi häntä ei autettu? Ja miksi meitä melkein aina,vaikka minä olen kävelevä?

Pidemmittä puheitta sulkeudun jälleen suosioonne ja käyn ensin aivastelemaan sitten niistämään ja yskimään.Kyllä tämä tästä.