Taas on unohdettu ja ei-kaivattu ihminen löytynyt muumiona kotoaan.Omainen oli soitellut,mutta ei varmaankaan kovin usein,koska muumioituminen vie kyllä aikansa.Surullista.En voi muuta kuin murheisin mielin hämmästellä välinpitämättömyyttämme.
Sitten iloisempiin asioihin.Eilen ratikka pysähtyi ja kuljettaja juoksi minua ja miestäni auttamaan ja tänään sain taas tuta vieraan ihmisen ystävällisyyttä.Olin Stockmannin Herkussa ja koska vapaani ovat supistuneet,on ostettava pitkäksi ajaksi ja kärry oli täynnä.Oli saatava vielä yksi muovikassi ja eikun kassalle takaisin.Pyysin anteeksi etuiluani "kassin verran" ja luvan sain nuorehkolta mieshenkilöltä. Ykskaks hän sieppasi kassin kädestäni ja heitti sen omien ostoksiensa päälle sanoen iloisesti maksavansa myös minun kassini.Hymyhuulin hämmästyin ja kiitin kauniisti.Kahtena päivänä peräkkäin olen saanut kokea ällistyttäviltä tahoilta kohteliaisuutta ja halua tuottaa iloa vieraalle ihmiselle.Kaunis kiitos.Onkohan ihmisillä kevättä jo rinnassa?
Eilen sain taas postikortin.Nyt kauempaa kuin Roomasta.Tervehdys tuli Uruguaysta ja kortin lähettäjät vielä reissaavat lisää Etelä-Amerikan maissa. Onnelliset!!! Luin joskus muinoin Therouxin kirjan Patagoniasta ja tietysti aloin tahtoa sinne.Se on guanakoiden maailmaa ja nämä laamaeläimet kuuluvat mielieläimiini.Olen käynyt niitä tervehtimässä Korkeasaaressakin. No,Patagonia jäi minulta näkemättä,mutta mielikuvituksen siivin olen siellä jo monesti käynyt.
Tänään oli sitten "vapaapäivä" minulla.Mieskin jo haettu päivähoidosta ja lujille otti jälleen lykkiminen,kun edelleen kadun yli pääseminen edellyttää kiskomista yli paksujen lumivallien.Taloyhtiöitä (tai kenelle sitten kuuluneekin) ei kiinnosta. Ehdin kaikki asiani toimittaa Herkun lisäksi ja viidellä eri ratikalla ajelin.Viikon päästä sitten taas.
Kuha-ahven! Tämmöinen kala jäi uistimeen eräällä porilaismiehellä.Siinä on nyt sitten kuha rakastunut ahveneen tai päinvastoin ja lemmenpari saanut aikaan hiukan omaperäisen jälkeläisen.Jos minun uistimeeni silloin muinoin,kun vielä tämmöistä harrastin,olisi moinen otus jäänyt,olisin ehkä peljästyksissäni heittänyt harvinaisuuden takaisin veteen.Eikä ole sanottu,olisiko kukaan ufotarinaani myöhemmin uskonut.
Helsinki ei tunnu pääsevän Miina Äkkijyrkästä Skatan tilalta häädöstä huolimatta noin vain eroon.Tämä aikaisempi Riitta Loiva, joka signeeraa työnsä Liina Långina, on kova pala ja saa ihmiset joko puolelleen tai vastaan.Temperamenttinen taiteilija on,sitä ei käy kiistäminen,mutta kun ei aina ole lyönyt yksiin kaupungin ja Miinan toimenkuvat.Miinan kohdalla kun asumiseen tilalla olisi liittynyt rakennusten kunnossa pitäminen ja myös jonkunlainen opetustoiminta navetan puolella.Kitkaa syntyi myös,kun lenkkeilijät käyttivät kaupungin polkuja,jotka ilmeisesti liippasivat Skatan reunoja elleivät polveilleet ihan itse tilalla.Naapurusto ei huhujen mukaan myöskään ollut perin ihastunut kyyttö-lehmiin,jotka välillä karkasivat sinne,minne lehmät eivät kuulu.Nyt on sitten pirteä,värikäs
ja hurjamaineinenkin taiteilija saanut lisäaikaa huhtikuuhun asti,että saa hangen pohjalta peltilehmänsä irti.Elävät ovat jo poistuneet rakennuksista.Vaikka Äkkijyrkkä tilalta muuttaa ja ties minne,me tulemme hänestä vielä kuulemaan.
Minustakin kuullaan,kunhan taas sille päälle satun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti