Tänään on Runebergin tortun aika ja semmoinen on syöty aamukahvin kanssa.Se,mitenkä koko torttu liittyy kansallisrunoilijaamme,ei ole selvitetty.Onko leivonnainen edes Fredrika-rouvalle tuttu ollutkaan vai onko lähileipomo leipomuksen keksinyt.Erilaisia teorioita on,sen tiedän.Pakkopullana Vänrikki Stoolin tarinat minun ikäisilleni koulussa syötettiin.Paukutettiin Vänrikkiä niin kotona kuin koulussa.Minulla oli Matti-niminen luokkatoveri,joka kantoi vuoronperään aika-ajoin meidän tyttöjen koululaukkuja saattaen samalla kotiin.Matti luki mielellään Vänrikkiä ja niin meidänkin olohuoneessa kaikui syvällä paatoksella Runebergin "ääni". Matista tulikin isona opettaja.
Ilona-ystäväni lähti eilen pikakäynnille Tallinnaan ja jäätilanne Suomenlahdella edelleen melkein ylikäymätön.Kumpaankin suuntaan laiva myöhästyi reilusti,jäät kopisivat aluksen kylkiin tuulen painaessa niitä ikävästi laivareitille.Jos Helsingissä aurauskaluston kanssa ollaan ihmeessä,niin Tallinnassa kalustoa ei ole ollenkaan,kertoi Ilona.Osa keskustan kaduista raapittu jollain lailla,mutta jalankulkijoille on kehittynyt omista kulkemisista kapeat polut jalkakäytäville.Lunta on sielläkin turkasesti,joka vuodenajan kanssa oli karkottanut suomalaismatkustajat laivastakin.Oli väljää ja tyhjää.
Vaikka olen Tallinnassa käynyt jo Neuvostoliiton aikaan ainakin kerran ja maan itsenäistymisen jälkeen joitakin kertoja (mikään fanaattinen Tallinnan kävijä en ole), niin en ole milloinkaan pannut merkille,että Tallinnan ratikat eivät ole oikeita ratikoita.Ne kulkevat bensiinillä! Ei yläpuolella johtoja,mutta alla on sentään kiskot.Kiskoautoja?! Ilona tämän ihmeen minulle juuri eilen kertoi. Yhdessäkään tämmöisessä "ratikassa" en ole siellä ajanut.
Olen kai eräässä kirjoituksessani kehunut Tallinnaa ja sen ovia.Veinhän Eevi-ystäväni Mustapäiden veljeskunnan ovelle ja vielä sisäänkin.Juuri Vanhan Kaupungin ovet ovat kaikkea muuta kuin tavallisia.Niihin kannattaa kiinnittää huomiota.Samoin tallinnalaiset taidegalleriat Kadriorgista lähtien pitäisi turistia kiinnostaa.Kaupungissa on niin paljon muutakin kuin Toompean mäki,villisika-ateriat ja komeat ostoskeskukset. Onhan se tavattoman paljon vanhempi kuin tämä meidän Helsinkimme.
Näihin Tallinna-tunnelmiin sepitelmäni päätän ja alan valmistaa linssi-makkarapataa meille lounaaksi Stockmannin kanta-asiakaslehden mukaan.Illalla saan vieraaksi alakerran naapurin.Herkuttelemme pienillä voileivillä ja täytekakulla kahvin kera.Tervetuliaisjuomaksi tarjoan lasillisen Nicolas Feuillatte-sampanjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti