21. helmikuuta 2010

KORKEASAARI-JUTUSTELUA YM

Lujasti pakkasta tänäänkin,pyryttää,tuuli kinostanut yöllisen lumen mahtaviin kasoihin pihalla.Turha yrittääkään ulos.Joku rohkea oli kuitenkin kävellyt,jäljet peittyvät tuotapikaa.Hitto tätä talvea!

Palaan jälleen lempiaiheeseeni Helsinkiin.Suonette anteeksi,jos ei kiinnosta tai mitä sitä anteeksi pyytelemään,hypätkää yli vaan.Mainitsin kerran,että Helsingissä pohdittiin eläintarhan perustamista Töölönlahden rannalle.Eihän siitä mitään tullut ja nyt alue olisikin mahdoton moiseen.

Vuonna 1888 silloinen puutarhuri Wallmark teki ehdotuksen,että joitakin eläimiä sijoitettaisiin Korkeasaaren kansanpuistoon,joka oli vahvasti kaupunkilaisten virkistys- ja retkeilyalueena höyrylaivan kuljettaessa vuodesta 1865 väkeä.Saaressa oli entuudestaan pari haukkaa häkissä.Lintuja käytiin ihastelemassa sankoin joukoin.Wallmarkin idea sai tuulta purjeisiin.

Lähdettiin Tukholmaan ja Kööpenhaminaan tutustumaan siellä jo oleviin eläintarhoihin.Matka tuotti tulosta ja päädyttiin karhuun,suteen,ilvekseen ja muihin pohjoisiin oloihin tottuneisiin eläimiin.Tämä oli Korkeasaaren eläintarhan alku.

Minun lapsuudessani oli saaressa Pariisin maailmannäyttelystä 1889 ostettu vuohiveistos,joka lahjoitettiin Korkeasaareen vuonna 1892.Sen nykyistä kohtaloa en tiedä.Veistoksen muistan kuin myös aasiajelun,joka kuului ehdottomasti saaressa ohjelmaan.Istuin pienissä rattaissa ja aasi teki kiertoajelun vanhempieni ollessa lounaalla arkkitehti C.T.Höijerin suunnittelemassa ravintolassa.Saman miehen piirustuspöydältä on lähtöisin myös Ateneum kuin monet muutkin Helsingin rakennukset.
Korkeasaari kuuluu vielä tänäänkin melkein jokaisen Helsinkiin tulevan lapsen mielikohteisiin.Vaikka Suomessa on jo eläinpuistojakin,niissä ei kuljeskele leijonia eikä muitakaan lämpimien alueiden eläimiä kuten Helsingin zoossa.

Korkeasaaren eläintarhan kaltaisesta paikasta ollaan montaa mieltä,on puolustajia ja vastustajia.Minä kuulun tavallaan jälkimmäisiin,koska en hyväksy tämän sortin vankiloita.Toisaalta taas,jos eläimiä kerrottuun tahtiin häviää sukupuuttoon maailmasta,on hyvä lajien säilyvyyden kannalta,että on eläintarhojen ja -puistojen kaltaisia paikkoja,joissa meillä on mahdollisuus tutustua jo vapaasta luonnosta hävinneisiin eläimiin.Afrikan luonnon- ja kansallispuistot (se paras "eläintarha") ovat hätää kärsimässä ihmisten levittäytyessä eläinten asuinalueille.Eläinten sekä ihmisten väliset konfliktit eivät ole estettävissä,kun kamppaillaan samoista alueista.Eläimet ovat aina se häviävä osapuoli.Salametsästys on niin ikään suuri tekijä eläinkantojen katoamisessa.Kun on kysyntää,on aina myös tarjontaa.Tulee aika,kun viimeisenkin sarvikuonon sarvi on jauhettu potenssilääkkeeksi.

Pidin eilen puhelimessa ystävälleni Helsinki-aiheisen tietokilpailun.Hän ei ole syntyperäinen täkäläinen,mutta yllättävän paljon tiesi.Historia hiukan kangerteli,mutta paikat olivat tiedossa.Ei sitä turhaan ole kaupungilla kuljeskeltu.Juuri kävellen näkee.Joskus kun nostaa katseen,huomaa talojen koristeluissa ihmeellisiä asioita.Eläinten päitä,kukkia,ihmiskasvoja... Totta kai nämä ovat vanhemmissa rakennuksissa,ajalta,kun arkkitehdit olivat toista maata.Meidän pitäisikin enemmän kulkea jalan,antaa katseen kiertää,kurkottaa ylöspäin.Joskus nuorempana huvittelimme tällä ylöspäinkatsomisella.Pysähdyimme ja tuijotimme niska kenossa talojen toisiin ja kolmansiin kerroksiin keskustassa.Ei aikaakaan,kun ohikulkijat alkoivat tehdä samaa.Pitihän heidän tietää,mitä me katselimme.Jos vaikka olisi jotain jännittävää.No,ei ollut,oli vain tyttöhupakkojen kujeet.Ja sekös meittiä nauratti...

Lumipyry laantunut,tuuli vain enää kuljettaa kevyttä lunta,pyörittää sitä edestakaisin,hajottaa ja kasaa ikään kuin leikitellen.Se on tänään tuulen tehtävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti