24. helmikuuta 2010

PÄIVÄN RÄKSYTYS

Aurinko paistaa,pakkasta,lunta turkasesti.Eihän sitä satanut kuin eilen taas koko päivän! Huomenaamulla pitäisi päästä pyörätuolin kanssa parin korttelin päähän.Saas nähdä,miten muijan käy.

Palaankin tässä ja nyt ihan heti vielä omaishoitaja-asiaan,kiinnostaa eli ei lukea.Satuin lukaisemaan vanhoja kommentteja omaishoitajuudesta ja siellä parikin ihmistä väitti omaishoitajien valittavan,kitisevän ja huokailevan kaiken aikaa hoitamisensa ääressä kuin myös tekevänsä työtään silkasta rahan himosta.No,meidän joukossamme on tietysti hoitajia joka lajia ja joskus "kitiseminen" on aiheellistakin.

Samainen kirjoittaja mainitsi rikkiviisaasti "on ennenkin hoidettu".Olen samaa mieltä,on toki,mutta jos tämä "ennen" tarkoittaa aikaa kovin paljon taaksepäin,niin silloin elämä oli erilaista ja jos puhutaan maaseudusta,talot olivat isoja,joihin hyvin mahtui esimerkiksi isovanhemmat syytingille.Kotonakin oltiin päivisin jne. Nyt voi omaishoitaja oman leipätyönsä lisäksi hoitaa läheistään ja siinä onkin lupa jo vähän "kitistä",kun työpäivä venyy ympärivuorokautiseksi.Öisin ei aina saa nukkua ja aamulla on taas lähtö töihin.Kaikenaikainen hoito ja passissa olo,vaikka ei töissä kävisikään,voi joskus olla raskasta omaishoitajalle.Lakisääteinen kolmen päivän vapaa kuukaudessa (joka kerryttäessä voi olla vaikka 12x3) ei aina ole mahdollista.Suomessa on kuntia,joissa ei ole paikkaa hoidettavalle,että omaishoitaja voisi lomansa pitää.Helsingissäkään loman saaminen ei suju suitsait.Paikat ovat täynnä,odotusaika pitkä,ehkä tulee peruutuspaikka...

Mitä siihen "rahan himoon" tulee,minusta palkkion saaminen on aivan oikeutettua.Kuten jo olen sanonut,meidän työmme avittaa kunnan työtä ja säästää kunnalle rahaa,niin miksi kunta ei saisi maksaa? Tuskin kaikki omaishoitajat hoitavat rahan kiilto silmissä,vaan katsomme kysymyksessä olevan kuntien myöntämän korvauksen työstä,joka ilman omaishoitajaa olisi yhteiskunnan kontolla.Omasta puolestani vannon ja vakuutan,että miljoonakertaisesti olisin pitänyt terveen miehen mieluummin kuin nyt olla kaupungin "palkkalistoilla" omaishoitajana.

No,ja sitten muualle eli Ouluun asti.Siellä on tohtoriksi aikova väitellyt yliopistossa ,että "kylmyys ei pysty pitämään yllä aivoissa korkeampaa vireystilaa". Tyhmistymmekö me aina pakkasella? Tätä voisi syvemmästikin tuumailla,kun ajattelee kaikkia näitä Helsingin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä lumien auraamisisssa ja kokoamisissa.Tukholmassa onnistuttiin saamaan armeija apuun sikäläisessä lumikaaoksessa.Suomen armeija tekee ylimääräistä vain hätätilanteessa,eikä metrin paksuiset kinokset Suomen pääkaupungissa ole sitä.

Tähän kohtaan panen pätkän Einari Vuorelan runosta "Lumipyry":

"...Kohta sorvaa kujan suulle
kummallisen lumikielen,
piirittelee,kierittelee
kinoksiinsa porttipielen.
Ajaa pihaan vauhkovarsat,
valkoharjat ilman lupaa..."


Jaa että kukako on Einari Vuorela? Hän on Keuruulla savusaunassa syntynyt 38 vuotta sitten kuollut koko kansan rakastama runoilija.Sai monia palkintoja lyriikastaan,asui mm.Pohjanmaalla ja Helsingissä.On haudattu Keuruun multiin. Minun vanhempani omistivat mittavan kirjaston (iso osa jo poissa),harrastivat runoutta ja minä tietysti kirjat perin.Siispä hyllyssä on eritoten vanhempaa suomalaista runoutta metrikaupalla.Vuorela ei ole suurimpia suosikkejani,mutta lueskelen hänenkin runojaan,kunhan olen ensin puhaltanut kirjan päältä isommat pölyt.

Pölystä tulikin mieleeni,että kohta on se aika vuodesta,kun pölykissojan temmellys nurkissa näkyy auringon paistaessa ikkunoista.Hohhoijaa.Ikkunatkin pitäisi jonkun pestä.Olisi koko ajan puunattava ja puleerattava,jos ottaisi tämän kodinhoidon niin kuin se pitäisi ottaa.Vai pitäisikö sittenkään? En ole ikinä mikään kiihkoilija ollut,enkä edes tunne häpeää,vaikka kaikki ei olisikaan ylen tiptop.Tuttavapiirissäni on kyllä näitä kunnianhimoisia rouvashenkilöitä,jotka pitävät koko ajan pölyhuiskaa toisessa kädessään ja ohimennessään sipaisevat sitä ja tätä huushollinsa kohtaa.Ehkä esimerkkinä ollut eräs kuuluisa rouva Hyacinth Bucket!Hänellähän oli ongelmia myös vieraittensa kenkien kanssa.

Nykyisin on Suomeen iskostunut vieraillakin tämmöinen hillitön halu riisua kengät sisään astuessa.Ykköset saattavat olla päällä kyläilemään tullessa ja sitten sipsutellaan sukkasillaan!!! Meillä ei koskaan edes oikein saa/tarvitse riisua kenkiä, elleivät ole kuraiset tai lumiset. Siinä tapauksessa kiikutan vieraille vierastossut,ellei ole sisäkenkiä mukana.Itse olen vieraitten tullessa aina kengät jalassa.Miehelläni on nykyisin eri oikeus sairautensa vuoksi.En tiedä,mistä meille on tullut tämä menetelmä ottaa heti kengät pois,kun sitäkään tapaa ei näe oikeastaan muualla maailmassa paitsi Aasiassa.

Pihatiet näkyy olevan aurattu,jotta on toiveita huomenna päästä säällisesti liikkeelle.Tätä odotellessa paiskaan tähän pisteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti